Jorma Hynninen, Kalevi Kiviniemi, Pro Canto-kuoro ja Keski-Porin kirkko. Jo ensimmäisen, kirkon ranskalais-romanttisilla uruilla soitetun Charles-Marie Widorin Toccatan  jälkeen  kuiskasin vierelleni HUHHUH. Konsertin aikana muistin aina välillä hengittääkin.

Jorma Hynnisen vierailusta Thaimaassa kirjoitin itsenäisyyspäivänä 2007 blogissani  26 Isänmaa. Kerroin taiteilijan vaatimattoman nöyrästä esityksestä pienen vaatimattoman thaimaalaisen opiskelijajumalanpalveluksen yhteydessä.  Eilen Hynninen lauloi ylimääräisenä juuri saman laulun:  ”Oi muistatko vielä sen virren.” Sydän märkäni. Taas.

Tuntuu, että on saanut itselleen oman pienen osan niin monesta ihmisestä elämän varrella. Lyhyitä kohtaamisia monenlaisissa tilanteissa.  Itselle unohtumattomia. Ajatella. Olen syönyt  thaimaalaisten opiskelijoiden kanssa pienessä vaatimattomassa koulutuskeskuksen ruokalassa opiskelijaruokaa samassa pienessä pöydässä kuin Jorma Hynninen ja hänen vaimonsa.

Eilen laulettiin Aleksi Kiven Sydämeni laulu niin Jean Sibeliuksen kuin Einojuhani Rautavaarankin sävelmillä. Tuntui, että noilla sanoilla oli Hynniselle aivan erityinen merkitys. Varmaan olikin.

Thaimaa. Luterilaisen koulutuskeskuksen opiskelijoiden lauluesitys 1990-luvulla.