Toiset otetaan

Toiset vielä jätetään

Muutaman viikon ajan ajatukset ovat olleet taas hyvästijätöissä. Iso serkkukaartimme on vuoden sisällä pienentynyt jo kolmella. Heljä-serkkuni siunattiin hautaan viime perjantaina Orimattilassa.

Ystäväpiiristämmekin lähti juuri tärkeä ihminen, Teppo, suvun tuttu jo neljässä polvessa, lapsemme kummisetä, kummilapseme isä.  Hänen siunaustilaisuutensa on ensi viikon sunnuntaina Pyhärannassa. Myös suvun nuorimmat haluavat tulla hyvästelemään häntä. Olihan hän yksi niistä aikuisista, jotka halusivat hyvää heillekin. Tepon veneessä päästiin monena kesänä mukaan moneen seikkailuun.

Samaa muistutusta kuolevaisuudesta on osaltaan ollut myös riemuylioppilasluokkamme kokoontumisen valmistelu. Vielä meitä on monta. Pintaa raaputtamalla löytyy yhä varmaan paljonkin tuttuutta. Myös monet edesmenneet luokkatoverit ovat pyörineet mielessä, monet edesmenneet opettajatkin.

Kun kirjoitin näistä menetyksistä maailmalla vielä työskentelevälle ystävälle, hän vastasi viisaasti:

”Sitähän tämä alkaa olla, nyt on oman sukupolvemme vuoro, juuri sen takia täytyy laiskottamisesta huolimatta pitää näitä ja monia muita yhteyksiä yllä, eikö niin?”

Juuri niin.

1971. Lavia. Kummilapsemme Miken kastepäivä. Hänkin jo tallella taivaassa niin kuin hänen äitinsäkin.

Plus%201239%20Miken%20kastep%C3%A4iv%C3%