Monet kertomukset kertomatta.
Monet ajatukset lausumatta.
Keskeneräinen kuin elämä.

Mitä vielä pitäisi muistaa? Kenestä vielä pitäisi kertoa? Kuka heistä ei olisi laulun arvoinen?

Kunnianosoitus niille, joille kunnia kuuluu.

Katse oli suunnattu ulospäin silloinkin, kun se ei ollut muotia eikä siitä saanut julkista tunnustusta. Pikemminkin heille naurettiin, sukkien kutojille. Ja taas luotiin uudet silmukat puikoille uusia sukkia varten.

Porkkanamaa kynnettiin, tasoitettiin, kylvettiin, harattiin, harvennettiin, kasteltiin, perattiin. Porkkanat nostettiin ja myytiin. Ja taas ihmeteltiin. Rahat sinne, kaukaisille tuntemattomille. Ja taas uudet siemenet uusia porkkanoita varten.

Seuroissa esiliinan taskusta kananmunarahoista säästetyt roposet kolehtihaaviin. Ja taas pilkattiin. Tuskinpa nuo rahat perille menevät, sanottiin. Ja taas uudet munat myyntiin.

Mustaa Saaraa laulettiin. Saaran kuolema kosketti, sai tekemään jotain oikeiden Saarojen hyväksi. Ja taas kuultiin. Olivatko ne edes ihmisiä? Osasivatko ne edes ajatella? Ja taas laulettiin.

Kyllä nyt kelpaa arvostella. Vääränlaisia motiiveja. Vääränlaista sääliä. Vääränlaista rasismia.

Vääränlaista uskoa vääränlaisille ihmisille.

Siitäpä se suomalainen kehitysyhteistyö kuitenkin alkoi. Jatkakoot arvostelijat. Kunhan niinkin hyvin jatkavat kuin nuo aloittajat. Kunhan selviävät puhtain motiivein, ilman sääliä ja rasismia, ilman uskoa länsimaisiin arvoihin. Kunhan tekevät.

Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859-1959, kirjasarja, Suomen Lähetysseura

Useiden kirjoittajien pitkän aikavälin tutkimusta ensimmäiseltä suomalaisen lähetystyön satavuotiskaudelta. Pian on täyttymässä jo puolet toisesta sadasta vuodesta.

Sarjaan kuuluvan kirjan Lähetysharrastus Suomessa 1835-1858 kirjoittaja Viljo Remes päättää kirjan esipuheen:

"Piispa John Vikström lausahti jokin aika sitten, että "hullut vievät kirkkoa eteenpäin, viisaat pitävät sitä pystyssä". Tässä tutkimuksessa tarkastellaan eräiden hullujen ajattelua ja toimintaa. Kaikki eivät ehkä ole valmiita tunnustamaan heitä maan suolaksi, mutta ainakin he maustavat kirkkoa ja sen toimintaa."

1985. Merikarvia. Nimikkoseurakunnan poikaleirin vierailuilta.

3%201985%20Merikarviai%20poikaleirin%20v