Monenmonituista mutkaa

Ajatukset kiertävät välillä kehää, mutta kulkevat useimmiten laajemmille laitumille eksyen välillä hakoteillekin. Juuri sellaiselta on tuntunut viime aikoina. On ollut niin paljon kaikenlaista erilaista, vaikka ei varsinaisesti mitään sinänsä erityistä kuitenkaan. Naisten tippaleipäaivoissa on moninaisia mutkia ja monenlaisia ajatusten risteyskohtia. Valloittavaa epäloogisuutta. Hurmaavaa hulluttelua, kun oikein silmin katsotaan…

- Mies keräsi kesämökillä pudonneita omenoita puun alta kuivattavaksi. Monessa omenassa oli puremajälkiä. Oravia? Lintuja? Vastaus tuli nopeasti selville. Mustarastas lensi puun oksalle pään yläpuolelle, katsoi Miestä ja alkoi motkottaa kovaäänisesti: Senkin. Minun omenoitani tulet ottamaan… Seuraavana päivänä Miehen kerätessä viimeisiä puuhun jääneitä omenia sama toistui, uusi motkotus puuhun taas lennähtäneeltä mustarastaalta. Seuraavana päivänä maassa ei enää näkynyt jälkiäkään omenoista eikä puussakaan enää ollut motkottavaa mustarastasta.

- Saimme lahjaksi suvun vihannestaitureilta isoja kesäkurpitsoja, juureksia, yrttejä, mangoldia ja uutuusvihannesta, ”sukuvikaa”. Sitä emme olleet ennen nähneetkään. Kasvattajiensa mukaan se oli maukasta, peräisin Afrikasta ja sitä paistettiin eri vihannesten kanssa. Kokeilin sitä kesäkurpitsan, makean chilikastiikkeen ja juustoraasteen kera. Ihan uusi mukava maku. Netin avulla löysin siitä lisätietoja: Sukuma Wiki, afrikkalainen lehtikaali.

Asiapohjalla olen oppinut uutta viime aikoina maahanmuuttajista ja ikäihmisistä voimavarana. Tulevaisuutta voi kurkistaa siitäkin näkökulmasta.

Mustarastaan motkotusympäristö ja nurkan takana näkyvä omenapuu. Kuva Simo Nieminen.

Yl%C3%A4m%C3%B6kki-normal.jpg