Kirjekyyhky
Rauhan kyyhky
Jos ihmiset suostuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa, on mahdollista, että he voivat oppia ymmärtämään toisiaan enemmän. Aina voi ainakin yrittää.
Löysin vihon, johon olin merkinnyt ensimmäisen Thaimaan vuotemme aikana lähettämämme ja vastaanottamamme postit. Jokainen saatu kirje, kortti ja paketti viestitti sitä, että meitä ei ollut unohdettu. Se oli tärkeää uusien asioiden vyöryessä päälle. Laskin, että ensimmäisen syksyn aikana saimme yli kaksisataa viestiä ystäviltä ja sukulaisilta. Nöyrä kiitos kaikille kirjoittajille.
Roolipelin Postipiste:
Postihuone on pimeä huone, jossa olevaa kiuasta voidaan lämmittää ulkopuolelta. Huoneen kosteutta ja lämpötilaa vaihdellaan vuodenajan mukaan. Koskaan ne eivät ole niin alhaiset kuin suomalainen ulkoinen lämpötila ja kosteus. Kiukaalle voidaan heittää vettä ja pitää huolta siitä, että ainakin silloin tällöin vettä roiskuu myös huoneen lattialle. Niin kutsuttuna kylmänä vuodenaikana varmistutaan siitä, että ainakin jonkin verran saadaan homekasvustoa aikaan. Homeen laatua voidaan vaihdella. Kauneinta, mutta harvinaisempaa on oranssi neonvärinen home. Muukin väri kelpaa.
Saapuva posti heitetään luukusta postihuoneeseen, josta toimiston työntekijä, lyhyemmin postis, käy päivittäin sen hakemassa. Ennen postin hakemista postis käy saunassa vaatteet päällä saadakseen itselleen sopivan hien jo etukäteen. Sitten hän ottaa arpalipun, jonka osoittaman määrän posteja hän sen päivän aikana saa ottaa mukaansa. Postihuoneessa postis valitsee sormituntumalla määrätyn määrän postia. Jos postis löytää postihuoneesta irrallisia tavaroita, hän joko heittää ne roskiin tai vie kotiinsa, jos niillä on hänelle käyttöä. Irrallinen suklaa voidaan syödä sen jälkeen, kun on ihailtu sulaneen suklaan muotoa ja saatu se irti sormista. Mämmiä ei voi suositella paikalliselle väestölle. Tulvien aikana toivotaan vältettävän postihuoneen käyttöä. Silloin säästytään saappaiden ostosta postikselle.
Välillä teki mieli tehdä seikkailupeli elämän arjesta. Sen pelaajiksi suunniteltiin Suomessa olevan päätoimiston työntekijöitä, jotka joskus meidän mielestämme kyselivät ihmeellisiä asioita. Suomesta käsin nämä kysymykset olivat varmaan ihan asiallisia. Ihan aina huumori ei tässäkään riittänyt. Useimmiten kuitenkin.
1979. Ensimmäinen joulukirjeemme Thaimaasta:
Kommentit