Tervetuloa seuraan
Meitä onkin täällä jo monta
Ovi on auki yötä päivää

Onneksi kaikki unelmamme eivät säry. Jotkut visioistamme toteutuvatkin. Jokainen tarvitsee onnistumisia jaksaakseen jatkaa. Tiedän, että oikein silmin katsottuna olemme kaikki elämän sankareita. Jokainen jaksettu päivä on sankariteko sinänsä. Joskus on silti hyvä päästä paikkaan, missä kukaan ei vaadi meiltä mitään.

”Ei täällä asu sankareita. Hävinneitä on niin monta.
Kerjäläisiä vain, uupuneita, jotka tullessaan
tuovat muistojaan, riekaleita ihmiselämän.”

Työkausien jälkeen Suomeen palattuaan usein tajusi, kuin tyhjä takki oli. Silloin ei ollut vielä aika analysoida saavutuksiaan tai epäonnistumisiaan. Ei ollut siihen vielä voimiakaan. Oli vaikea pukea sanoiksi tunteitaan. Läheistenkin tapaamisessa tuntui vierauden häive.

”Me tarvitsemme ystävyyttä vailla yhtään vaatimusta.
Me pelkäämme niin menneisyyttä, joka varjoineen
aina uudelleen uhkaa uskon viedä huomiseen.”

Oman avuttomuuden kokeminen voi parhaimmillaan auttaa kohtaamaan toisia avuttomia. Rakastetun on helpompi rakastaa toista. Armahdetun on helpompi armahtaa.

”On meidän tehtävämme täällä kantaa toinen toisiamme,
halki synkimmän yön pitää päällä toivon kynttilää
ettei kukaan jää yksin harhailemaan pimeyteen.

Särkyneiden majatalo on yksi Pekka Simojoen koskettavimmista lauluista. Särkymättömien voi olla sitä mahdoton ymmärtää.

2007. Pori. On hvvä, että oma kotikin voi toimia särkyneiden majatalona.

Plus%20249%202007%20Kweskuspuistikko%20p