En kokoo kokoon koko kokkoa.
En puoltakaan

Mietin, mistä saisin juhannustunnelman. Edes puolikkaan. Aina silloin tällöin tulee paineita siitä, että mieli tekee jotain vain puolittain.

Toisaalta, joskus toivon, että omistaisin kahden sydämen lisäksi vielä kaksi yhtäaikaista elämääkin, jotta ehtisin kaiken haluamani. Tai saisi niitä elämiä olla vielä lisääkin. Vaatimuksia ja paineita riittäisi jokaiseen niistä.

Juhannus oli juhannussaunaa.

Juhannus oli juhannuskoivuja kesämökin ovella.

Juhannus oli soutelua järvellä.

Juhannus oli naapurin komeaa ilotulitusta ja haitarinsoittoa.

Juhannus oli juhannusjuhlia seurakuntien kesäkodeilla.

Juhannus oli alkuriiustelua Miehen kanssa ystävän veneellä.

Juhannus oli pimeää yötä Hannoverissa.

Juhannus oli pimeää yötä Bangkokissa.

Juhannus oli hirvikolaria kotimatkalla.

Juhannus oli juhannuskokkoa.

Juhannus oli grillimakkaraa.

Juhannus oli kolmen kuukauden ikäisen veljentytön hoitoa saaressa.

Juhannus oli valvomista valoisassa yössä.

Juhannus oli pienen Suomesta lähetetyn koivunoksan polttamista Thaimaassa.

Juhannus oli lapsenlapsia vierailulla.

Juhannus oli juhannussiivousta.

Juhannus oli juhannuskukkia kukkamaljakossa.

Juhannus oli juhannuskirkkoa.

Juhannus oli raskasta työtä.

Juhannus oli laiskottelua.

Olen tainnut jo viettää ihan tarpeeksi juhannuksia. Tuota kaikkea ei tänä juhannuksena tarvita. Ei puoltakaan.

1969. Kajakulma. Sitä juhannuksen alkuriiustelua. (Kuva Teppo Innola)

Plus%20446%20Kajakulman%20juhannusta.jpg