Sadussa sadusta satuun

Sadun kanssa

Ei satua ilman

Tänään vietetään ensimmäistä valtakunnallista Satupäivää. Lapsille luetaan satuja päiväkodeissa, kirjastoissa, kouluissa ja teattereissa. Toivottavasti myös kotona.

"Kaikki lapset rakastavat satuja, koska heillä niiden piirissä on täysi vapaus tehdä itselleen uusia mielikuvia. Satu ja leikki ovat vain kaksi eri puolta samasta luonnonvietistä. Leikissä sanoo lapsi: saattaahan tämä keppi olla minun hevosenani, tämä männyn käpy lehmänäni, tämä nukke neitisenä, tämä kaarnan pala laivana, tämä hieta kuoppa kaupunkina! Sadussa hän sanoo: saattaahan tämä vuori avautua, tämän meren tai järven kätkössä olla timanttilinna, tämä lintu puhua ja tästä köyhästä paimenpojasta tulla prinssi!" (Topelius, Lukemisia lapsille)

Lukemisia lapsille oli yksi niistä kirjoista, jotka kulkivat perheemme mukana kahdella evakkomatkalla. Se kului käytössä. Viimeisen kerran muistan sen nähneeni, kun viimeisinä kouluvuosina sain säestää Porin Lyseon ja Tipulan oppilaiden yhdessä valmisteleman ja esittämän näytelmän Prinsessa Ruusunen. Vieläkin muistan osan vuorosanoista ja Ruususen musiikki edelleenkin hykerryttää.

Saimme kuljettaa mukanamme varsin rajallisen määrän muuttotavaraa matkoillamme Thaimaahan. Lasten kirjat olivat ehdottomasti painavinta mukaan otetuista tavaroista. Sitä painolastia en kadu. Tropiikin ilmasto, kuumuus, kosteus ja varastojen homeisuus eivät välttämättä tehneet hyvää kirjoille. Eräät kirjat jopa uivat tulvavedessä ja ystävät niitä sitten ripustelivat naruille kuivamaan ja silittivät sileämmiksi(!). Ulkopuolisen on varmaan mahdotonta ymmärtää, miksi vieläkin säilytämme joitain noista kirjoista. Se nostalgia!!

Nyt kirjoja lukee jo kolmas polvi. Toivottavasti yhtä innokkaasti.

"Valtteri on kuuden vuoden vanha. Pian tulee hänen alottaa koulunkäyntinsä. Lukea ei hän vielä osaa, mutta kyllä paljon muuta. Hän osaa hyppiä harakkaa, seisoa päällään, heittää kuperkeikkaa, vetää sormikoukkua, ottaa pallin lennosta käsiinsä, hyppiä hypinlaudalla, heittää kiekkoa, onkia särkiä, laskea mäkeä, olla lumisilla, matkia kukon laulua, ratsastaa puuhevosella, syödä voileipää ja juoda kirnupiimää. Hän osaa astua saappaansa lautalle, repiä housunsa rikki, kuluttaa reiän hihaansa, niistää nenäänsä hyppysillään, särkeä lautasia, heittää pallin ikkunaan, piirtää ukon kuvia tärkeille papereille, nyäistä rihman rukin pyörältä, tallata kukkasarkoja, syödä karviaismarjoja siksi kuin sairastuu, ja parantua selkäsaunan saatuaan. Muutoin on hän hyväsydämminen, mutta huono muistamaan isän ja äidin varoituksia, jonka tähden hän joutuu moneen pahaan pulaan." (Topelius, Pikku Valtterin merkilliset vaiheet)

PS. Lainaamani katkelmat löysin nettikirjoista. Niihin sain vihjeen Maalaisen blogista. Hänellä on mitä parhaimmat linkkivihjeet (blogien parhaat?) monilta eri aloilta. Käykää katsomassa.

1979 Pori. Ensimmäinen muutto Thaimaahan. Kirjojen pakkausvaihe.Näitäkin kirjoja ripustettiin sitten myöhemmin narulle kuivumaan...

Plus%20286%201979%20Pori%20kirjojen%20pa