Jokaisen Johan Ludvigin takana on Fredrika.
Onko jokaisen Fredrikan edessä Johan Ludvig?
 

Vapaapäivänä tehtiin rentouttava merimatka J.L.Runebergillä Helsingistä Porvooseen, jossa tietysti kuvaan kuului teeman mukainen vierailu Runebergin kotimuseossa. Uskomattoman mielenkiintoinen, asiantunteva ja hauska opastus.  

Mietin, miten tasa-arvo mahtoi toteutua tuossa kodissa, jossa suurta runoilijaa palveli Fredrika, kuuden pojan äiti, talon emäntä, kasvitarhan pitäjä, taiteilija, kirjailija ja naisyhdistyksen perustajajäsen. Aviomies vietti elämänsä viimeiset vuodet halvaantuneena omassa sängyssään. Sängystään runoilijalle oli järjestetty näkymä kadulle katupeilin avulla.  Porvoolaiset ikkunan ohi kulkiessaan kumarsivat ja niiasivat runoilijalle, jonka tiesivät katselevan heitä peilistään. Fredrika istui uskollisesti päivittäin tuntikausia sängyn vieressä olevassa punaisessa tuolissa ja luki runoilijalle kirjoja.

Uutta mietittävää Fredrikan mielenlaadusta sain, kun kuulin, että nämä hänen ääneen lukemansa kirjat oli kirjoitettu monilla eri kielillä. Fredrika lukiessaan käänsi tekstit kuulijalleen. Tunnistikohan hän silloin oman osaamisensa ja arvonsa? Toivon niin. Fredrikan muistelmista: "Mies kirjoittaa kun tahtoo ja tuntee olevansa vireessä, nainen, ainakin sellainen, jolla on lapsia ja talous, kun saa ja ehtii ja on kiitollinen voidessaan aivan kuin varastaa itselleen tällaisen ilon."  

On kyllä mukavaa, kun tätä blogin kirjoittamisen iloa ei tarvitse varastaa itselleen.

Kielikoulun rehtori Thaimaassa: Kun olin lapsi ja minulla oli hauskaa, minua kiellettiin nauramasta. Se ei ollut sopivaa käytöstä. Kun minulla oli suruja, minua kiellettiin itkemästä. Sekään ei ollut sopivaa käytöstä. Älkää siis ihmetelkö thaimaalaisten hymyä. Se on aina sopivaa ja kohteliasta tunteista riippumatta. Jos haluatte katsoa, mitä thaimaalaiset oikeasti tuntevat, katsokaa silmiä. Kyllä se sieltä löytyy.

On hyvin helppoa tulkita toisen käytöstä väärin. Joskus tuntuu samalta kuin Linnanmäen peilisalissa. Luulee katsovansa normaalia kuvaa, mutta kuvat vääristyvätkin. Jos joudumme tilanteeseen, jota emme ymmärrä, vika voikin olla meissä eikä ympäristössä. Vääristyminen voi johtua meidän omista linsseistämme, ei toisen omituisuudesta.

Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Ståhlin tarinat

Näenköhän Sven Dufvassa oman peilikuvani: Vähän yksinkertainen tyyppi, joka uskollisesti, sitkeästi ja järjettömästi pysyy paikallaan ja puolustaa sitä, mitä pitää oikeana. Jos niin on, niin olkoon. Siis tuulimyllyjä päin, mars. Ehkä se siitä.

1970 Kairon basaari. Rasian peilikuviointi meneillään.

1970%20Kairo%20basaari%20k%C3%A4sity%C3%