Ennakoitu
Toteutunut
Muistettu 

Joistain paikoista muistaa vain auringon, joistain vain myrskyn. Joistain ihmisistä muistaa vain hyvät asiat, joistain vain huonot. On vaara leimautua ensivaikutelmaan.

Onko muistaminen välttämätöntä? Onko kaiken muistaminen välttämätöntä? Uskallanko kohdata ihmisen ilman ennakko-odotuksia, ennakkoluuloja?

Mitä en tänään muistanut? Tapahtumia kahdesta ensimmäisestä Thaimaan kodistamme:

22.5.1980. ”Minkähän takia meidän portilla ollut poliisien tarkistuskierroskirja on otettu pois. Onko meillä jouduttu epäsuosioon vai ei?”

22.5.1983. ”Aamulla heräsin sängyssä, kun heilunta alkoi. Mies ajoi partaansa eikä tiennyt mitään. Lapset tulivat koulusta ja kertoivat, että siellä rakennus oli oikein heilunut kovasti. Toisen tärinä aikana heidät oli käsketty mennä pöytiensä alla turvaan. Tuntia ennen koulun loppua kaikki oli käsketty pihalle. Taloa ja sen mahdollisia vaurioita tutkittiin.”

Moniin koteihimme liittyy tietynlaisia muistoja.  Jostain jo kuva pihan voikukkapellosta  tuo mieleen hyviä muistoja. 

1970. Kiukainen. Ensimmäinen yhteinen kotimme puolentoista kuukauden ajan.

Päivän onniasiat:

1. Viikko onnellisuuden kohteiden etsimistä takana. Kiitos Anskukka. Ehkä opin jotain. Ehkä en. Toivotaan parasta.
2. Olen oppimassa sitä, että ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen vanhuus.
3. Huomenna on helluntai, Pyhän Hengen juhla.