Hallittu tulevaisuus
Hallitsematon utopia? 

Kriisejä on helpompi hallita Porin Raatihuoneenpuistossa kuin maailman kriisipesäkkeissä. Puistopenkillä auringonpaisteessa syödyt mansikat ja herneet eivät hyökkää päälle eivätkä pommita salaa. Mielipiteensäkin voi ilmaista vain nappia painamalla.

Kuuntelimme ja katselimme paikan päällä SuomiAreenan keskustelua Tulevaisuuden kriisinhallinnasta. Äsken kävin sitä vielä netistä kurkistamassa. Tarkistin, olinko ymmärtänyt asiat oikein.  Perheen rauhanturvaajamenneisyys houkutteli päivittämään nykytilannetta Suomen sotilaallisesta ja siviilikriisinhallinnasta. Keskustelu oli leppoisaa, mutta asiallista ja monipuolista. Näillä mannuilla sitä harvoin kokee. Vanhoissakin aivoissa jäsentyi jotain vielä uudestaan.

Yleisö sai myös antaa kansalaisäänensä napinpainalluksella. Miksi Suomen yleensäkään/yleensäkin pitäisi osallistua kriisinhallintaan maailmassa? Onko kyse oman turvallisuuden lujittumisesta vai ulkopoliittisesta PR:stä, kansainvälisestä vastuusta vai puolustuskyvyn vahvistumisesta? Kaikissa vaihtoehdoissa löytyivät selvästi omat hyvät puolensa.

Yli puolet vastanneista valitsi suomalaisen osallistumisen perusteeksi kansainvälisen vastuunkannon. Yllätyin oikeastaan. Ajateltiin toisten parasta eikä pelkästään omaa etua. Keskustelun moderaattori Kalle Liesinen kommentoi äänestyksen tulosta pohjoismaiseksi ja luterilaiseksi näkökulmaksi…

 

Nepal%20tytt%C3%B6pieni.jpg

Nepal. Heinäkuu 1980. Tyttö tien varrelta