Minä sinulle
Sinä minulle
 

Huomaan käyttäväni paljon sanaa kohtaaminen. Koen sen tavallista tapaamista syvällisemmäksi. Toinen ihminen otetaan silloin vastaan vakavammin. Pysähdytään toisen takia. Vanhemmiten olen tullut kyynisemmäksi, enkä enää usko jatkuvaan sielujen sympatiaan. Hetkelliseen kohtaamiseen kyllä uskon. Sitä tapahtuu päivittäin myös täällä blogimaailmassa.  Joku kirjoitus, kommentti tai vastaus kommenttiin pureutuu syvälle. Moni meistä kirjoittaa täällä myös kohdatakseen ihmisiä.

Juha Mannerkorvella on runo, joka oli joskus minulle tärkeä. Jotain siitä muistan:

Sillä jos ihminen epätoivonkaupungissaan
toisen ihmisen tapaa,
joka samaa kieltä puhuu kuin hän …”

Kohtaaminen on myös pelottavaa. Tuntuu helpommalta piiloutua. Suuressa kaupungissa pääsee piiloon muiden joukkoon. Maaseudulla erottuu joukosta, tahtoo sitä sitten tai ei. Muistan määritelmän: Poikien joukossa tyttöjen joukko tyhjä. Väärään joukkoon joutunut ahdistuu.  Ei ole helppo olla erilainen, erityinen.

Ulkomaanvuosina erilaiset kohtaamiset olivat huippuhetkiä.  Kaiken erilaisuuden keskellä löytyikin yhteinen ymmärrys jostain tärkeästä, ihmisen osasta.

Nepal 1980. Kohtaaminen

Plus%20615%20Nepal%20naiset%20kantavat.j