Maailmalta palaaja näyttää usein tuntevan vierautta entisissä tutuissa ympyröissä, ainakin jonkin aikaa. Näin käy varmaan kaikille paluumuuttajille, myös Suomessa muuttaneille. Se tuttu vieraus. Toisaalta monelle déjà vu-ilmiö, entiselämys, tuottaa melkoista hämminkiä joissain tilanteissa. Se vieras tuttuus.
Minulla oli usein vaikeuksia sisäisesti vaihtaa maata. Vaikeudet eivät aina muodostaneet ongelmaa eivätkä ahdistusta, joskus vain lähinnä huvittuneisuutta. Istuin kerran Suomessa ravintolassa syömässä ja mietin, missä olin nähnyt viereisessä pöydässä istuva miehen. Hän tuntui ihan tutulta. Muistelin puhuneenikin hänen kanssaan. Kesti jonkin aikaa, kunnes tajusin tuon suomalaisen miehen tuoneen minulle mieleen Thaimaassa usein tapaamamme kiinalaissyntyisen thaimaalaisen liikemiehen, säätiömme silloisen puheenjohtajan, jonka kanssa olimme kerran keskustelleet siitä, oliko vallankaappaus demokraattisempi tapa vaihtaa hallitusta kuin vaalit.
Tukholman Vanhassa kaupungissa on pieni taidegalleria, Galleri 67, jonne haluan ainakin hetkeksi kurkistaa Tukholmassa käydessäni. Jo heti ensimmäisellä kerralla tajusin, että Edgar Mathias Savingin ”naiivin leikkimielisessä” taiteessa oli jotain juuri minulle. Syykin löytyi heti. Savingin tauluihin oli lisätty kulta- ja hopealehtiä. Se vieras tuttuus ja tuttu vieraus.
How to survive November 09. SuviAnniinan raejuustopohjaankin lisäsin vieraan tutun, kultalehden.
Kommentit