Pölkyt puhuvat pölkkyä
Pölkyllä on kaksi päätä, pölkkypäillä onneksi vain yksi. Kun kaksi pölkkypäätä iskee päänsä yhteen, siitä ovat oksat pois. Niin on pölkyistäkin. Kokenut kai lähes kaikki asiasta tietää. Tänään kannoin pölkkyjä, pölkkypäitä en tainnut tavata. Perheteknisesti on syytä sanoa niin, joohan?
Mistä tuntee pölkkypään? Erottuvatko he ulkonäöltä? Entä puheista? Joskus täytyy päästä pintaa syvemmälle, ennen kuin pölkkypää kaarnan alta paljastuu. Jos toisaalta joskus haluaa paljastaa pölkkypään, kirvestä ei kannata lyödä kiveen, tuskin kyllä pölkkypäähänkään… Voi tulla tikkuja silmiin.
Tänään siis raahasin pölkkyjä. Mahdoinko saada niiden päistä tartunnan?
Toistakymmentä vuotta sitten kuuntelin Koillis-Thaimaassa pienen Faa Huanin seurakunnan seurakuntaneuvoston kokousta. Kirkolle oli saatu tontti ja parhaillaan mietitttiin, millaista kirkkoa haluttaisiin ja mistä rahat saataisiin. Kävimme katsomassa tonttia, jonka ympärille oltiin pystyttämässä lahjoitukseksi saatuja pölkkyjä ensimmäiseksi aidaksi.
Tänä keväänä vihittiin Thaimaan luterilaisessa kirkossa kuusi pappia,. Yksi heistä, entinen oppilaani, on nyt Fa Huan seurakunnan pappi. Seurakunta on jo aikoja sitten rakentanut kirkkonsa ja tämä heidän pappinsa kertoi, että kirkon pihalle kokoontuu lauantaisin kymmeniä nuoria monenlaisiin aktiviteetteihin.
Yöpyminen 1990-luvulla Faa Huanissa ystäväperheen kotona seinättömässä huoneessa.
Kommentit