Kaikki kokevat kaiken joskus viimeistä kertaa.

Tietämättään. Tajuamattaan.

En oikeastaan mitenkään erityisesti ajatellut palaavani Thaimaahan enää sen jälkeen, kun paluu sinne töihin ei ollut mahdollista. Niin monta lähtöä ja paluuta oli jo koettu. Niin monta pistettä lauseiden perään jo asetettu. Oman kertomuksen ei tarvinnut enää Thaimaassa jatkua. Toiset jatkoivat siellä samaa kertomusta omalla tavallaan ja ihan hyvin.

Nyt kuitenkin taas sieltä palasin. Jo kolmatta kertaa. Kolmena vuotta kaksi viikkoa kerrallaan. Miehen matka on kestänyt nyt joka vuonna kaksi kuukautta. Sinne hän vielä jäi, opettamaan ja tarkistamaan käännöstä. On hyvä mennä, kun pyydetään. Ja tarvitaan.

Perästä kuuluu, kun vähän ensin sulattelen. Eilen paluumatkalla onnistuin pääsemään business-luokan puolelle istumaan muutaman muunkin onnekkaan kanssa. Ruoka oli rahvaan ruokaa, mutta ah ne tuolit…

Lähtiessäni sain mukaan Thaimaan Luther-seminaarin vuosikirjan: Holy Year, The Jubilee Year of the Evangelical Lutheran Church in Thailand and Luther Seminary in Thailand. Se kertoo kuvin myös niistä juhlista, joihin sain kaksi vuotta sitten osallistua. Mekin Miehen kanssa tuossa vuosikirjassa siellä täällä vilahdamme. Saimme noissa juhlissa 2011 joidenkin muidenkin pitkäaikaisten thaimaalaisten ja ulkomaalaisten työtovereiden kanssa juhlallisen Diploman "pitkästä pitkästä" palveluksestamme:

...for serving faithfully and a very, very long time the Evangelical Lutheran Church in Thailand giving all your presents to the use of our Lord and His Church...

Tässä sivu 46 tuosta kirjasta:

200213%20Thaijubleesivu%2046pieni-normal