Miksi tuhlata sanoja monelle riville,
kun yhdessäkin on jo liikaa?

Joistakin asioista ei vain puhuttu. Ei ainakaan suoraan.

Pihan uima-altaalle tuli uusi ulkomaalainen opiskelijapoika uimaan muiden lasten ja nuorten kanssa. Mukava positiivinen kaveri, joka poikkesi joskus välillä meillä sisälläkin tehden tuttavuutta meidänkin lasten kanssa. Vieraskirjaankin hän kirjoitti nimensä. Hän oli tullut vierailemaan talossamme asuvaan sukulaisperheeseensä. Hänen vanhempansa olivat halunneet lähettää hänet ulkomaille. Oli syytä etsiä opiskelupaikkaa, sillä koulut ja yliopistot oli suljettu eikä opiskelusta tullut mitään. Kerran hän kertoi, miten hänen vierellään kadulla oli kuollut opiskelijatovereita. Itse hän oli juossut karkuun. Silloinkin oli marssittu, vuonna 1988.

Uutiset tuntuvat erilaisilta, kun niihin liittyy muistoista tiettyjä kasvoja. Joistakin asioista kertominen arveluttaa, vaikka asianosaiset itse olisivatkin niistä aikoinaan suoraan ja julkisesti puhuneet. Näinä päivinä Burman/Myanmarin tilanne on taas kerran uutisotsikoissa. Buddhalaiset munkit marssivat taas. Tutustuimme erilaisissa yhteyksissä vuosien varrella joihinkin tuosta maasta lähtöisin oleviin ihmisiin.  Me emme heitä koskaan toisilleen esitelleet. Osa heistä toisensa tunsi, osa ainakin jonkun muun tiesi. Opimme käytännössä sen, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

Kertokaa siitä lapsillenne… Kirja juutalaisten joukkotuhoista Euroopassa 1933 - 1945. Stéphane Bruchfeld  ja  Paul A. Levine, Elävä Historia, Hallituksen kanslia,  Tukholma 1996

Kiersimme pari vuotta sitten pari päivää Tukholma - kortilla Tukholman museoita. Eräästä museosta saimme tämän Ruotsin hallituksen tilaaman kirjan. "Tämä kirja kertoo, mitä ihmiset voivat tehdä toisille ihmisille kun demokratian arvot murskataan ja korvataan vihan ja väkivallan ideologialla."

1988 Bangkok Loy Krathong -juhla kotipihalla. Kuopus sekä  hänen japanilaiset, korealaiset, burmalaiset ja jugoslavialais/slovenialaisystäväsnsä.

96%20Th%20Loy%20Krathong%20Prasart%20Cou