Minkä taakseen jättää,
sen taakseen jättää.
Eilen työtiimin kokouksessa tehtiin yhdessä ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. Keskustelussa annettiin hyviä kysymyksiä pohdittavaksi:
Minkä yhden asian jättäisin pois toimenkuvastani? Minkä yhden asian haluaisin ehdottomasti toimenkuvaani? Onko mahdollista jakaa töitä niin, että mahdollisimman vähän tarvitsisi tehdä sellaista, joka ei tunnu mukavalta? Onko mahdollista saada enemmän sellaisia töitä, joissa kokee onnistuvansa? Kuinka paljon saa tehdä sellaista, mikä väsyttää, mutta ei rasita?
Itse mietin samalla omaa tulevaisuudenkuvaani. Olenko lähtölaskennan jälkeen tyhjän vai täyden päällä?
1.11.1988:
Olen töissä
lähetystyössä.
Kellokortti taskussa
kuljen pitkin katuja
evankeliumin asialla.
Työaika päättyy.
Leimaan korttini
ja jatkan.
Jättäisinkö autoni ruuhkaan?
Lopettaisinko lauseen kesken?
Kyllä minä jaksan.
Kyllä minun on kuljettava
kellokortti taskussa
pitkin katuja
evankeliumin asialla.
Lähetys on niin päättänyt.
Välillä siellä kaukana ollessa toimenkuvan ristiriidat löivät yli. Suurkaupungin ruuhkassa suomalainen kellokorttityö kävi kateeksi. Väsyi outoihin olosuhteisiin, joissa oli pakko joustaa. Murisi ja ärisi työnantajalle ja Jumalalle, osaksi omalle kyvyttömyydelleen järjestää töitään järjellisesti.
Vaihtaisinko ne ajat johonkin muuhun? En ja en. Viisautta jakaisin sille entiselle itselleni. Rauhallisemmin. Rennommin. Laiskemmin. Ei niin kovasti tärkeillen. Ja taas, uskoen, toivoen ja rakastaen. Itseä, lähimpiä, lähimmäisiä. Jumalaa.
Ihmistä isompi tehtävä, toim. Sisko Pörsti, Suomen Lähetysseura, 1999
Kaksitoista tietä lähetystyöhön. Lähtölaskentaa lähtöön, ei vielä luopumiseen, vai onko se sittenkin aina sama asia. Kaksitoista vuoden 1998 lähetyskurssilaista, kaksikymmentä vuotta oman kurssimme jälkeen. Samat kysymykset, sama ihmisenä olemisen kipu ja riemu:
"Tietä on kuljettava askel kerrallaan ja luotettava, että se kantaa. Ei ehkä aina suoraan ja sileästi, vaan mutkien ja kuoppien kautta. Ehkä joskus pitää tehdä täyskäännös tai lähteä peruutusvaihteella taaksepäin. Mutta alla on kuitenkin aina tien pohja. Onhan Jeesus, tielle kutsuja, itse sanonut olevansa tie."
2006-2007. Suomen Lähetysseura. Esite Turun ja Tampereen hiippakuntatiimista 2006-2007
Kommentit