Kokoon koko kokko
Polttaako?
Lämmittääkö?
Valaiseeko?

Risuista voi koota kokon. Lauseetkin voivat sytyttää. Valaista. Sammua. Hiipua. Häipyä.

Kokosin vuoden kootut selailemalla blogiani. Jotakin ajattelin niitä kirjoittaessani. Olin siis olemassa. Yhdessä muiden kanssa.

Tammikuu: Elämässä on uskallettava kurkistaa myös pinnan alle, jos haluaa nähdä elämän koko kuvan…

Helmikuu:On helpompi kutsua toisen maailmaa vääränlaiseksi ja häntä itseään tyhmäksi kuin yrittä ottaa selvää tosiasioista.

Maaliskuu: Kaikkea elämänhistoriaa ei tarvitse katsoa suurennuslasilla.

Huhtikuu: Vuorta voidaan siirtää räjäyttämällä tai kaivinkoneilla, mutta se siirtyy myös hiekanjyvä kerrallaan.

Toukokuu: Kodistaan ei kai kokonaan pääse irti koskaan, mutta toivottavasti menneisyys ei aina ole painolastina.

Kesäkuu: Miksi kaikkea, mitä voidaan käyttää väärin, myös käytetään väärin?

Heinäkuu: Joskus on täysi työ ymmärtää niitä, jotka puhuvat asioista sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi saada aikaan.

Elokuu: Joskus elämä menee sen etsimiseen, mistä lähtiessään haluaisi palata takaisin.

Syyskuu: Millä vakuutat ihmisen, joka ei halua tutkia faktoja, vaan uskoo omaan fiktioonsa?

Lokakuu: Velttoudelle ei tulosvastuullinen kvartaalitalous oikein ole vielä oppinut keksimään käyttöä.

Marraskuu: Vanhetessaan on syytä päättää, onko unohtaminen hyvä vai paha asia.

Joulukuu: Jotain saa aikaan, kun vain uskaltaa ja viitsii.

Kokoa sinäkin oma kokkosi.

1970 Ne Kyproksen siniset vuoret.

Plus%20580%20Kypros%20ja%20ne%20siniset%