Risuista voi koota kokon. Lauseetkin voivat sytyttää. Valaista. Sammua. Hiipua. Häipyä.
Kokosin vuoden kootut selailemalla blogiani. Jotakin ajattelin niitä kirjoittaessani. Olin siis olemassa. Yhdessä muiden kanssa.
Tammikuu: Elämässä on uskallettava kurkistaa myös pinnan alle, jos haluaa nähdä elämän koko kuvan…
Helmikuu:On helpompi kutsua toisen maailmaa vääränlaiseksi ja häntä itseään tyhmäksi kuin yrittä ottaa selvää tosiasioista.
Maaliskuu: Kaikkea elämänhistoriaa ei tarvitse katsoa suurennuslasilla.
Huhtikuu: Vuorta voidaan siirtää räjäyttämällä tai kaivinkoneilla, mutta se siirtyy myös hiekanjyvä kerrallaan.
Toukokuu: Kodistaan ei kai kokonaan pääse irti koskaan, mutta toivottavasti menneisyys ei aina ole painolastina.
Kesäkuu: Miksi kaikkea, mitä voidaan käyttää väärin, myös käytetään väärin?
Heinäkuu: Joskus on täysi työ ymmärtää niitä, jotka puhuvat asioista sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi saada aikaan.
Elokuu: Joskus elämä menee sen etsimiseen, mistä lähtiessään haluaisi palata takaisin.
Syyskuu: Millä vakuutat ihmisen, joka ei halua tutkia faktoja, vaan uskoo omaan fiktioonsa?
Lokakuu: Velttoudelle ei tulosvastuullinen kvartaalitalous oikein ole vielä oppinut keksimään käyttöä.
Marraskuu: Vanhetessaan on syytä päättää, onko unohtaminen hyvä vai paha asia.
Joulukuu: Jotain saa aikaan, kun vain uskaltaa ja viitsii.
Kokoa sinäkin oma kokkosi.
1970 Ne Kyproksen siniset vuoret.
Kommentit