Mikä sai kirjatkin lähtemään mukaan evakkomatkalle? Miten ne valittiin? Mikä otettiin ja mikä jätettiin? Miksi juuri ne kirjat?
Nyt Kalevalan päivänä katselen yhtä evakkomatkalaista, Kalevalaa, joka on painettu Kalevalan satavuotisjuhlavuotena 1935, neljäs painos vuonna 1922 julkaistusta Kalevalasta. Tuo kirja on ollut Karjalassa Heinjoella isäni tekemässä kirjahyllyssä. Siinä on kauniita Akseli Gallen-Kallelan ornamentteja. Kirjan välissä on vielä äitini kopioimia kirjainmalleja, joista sitten suunniteltiin ja nimikoitiin nimikirjaimet perheen lakanoihin. Vaikka kirjassa sanotaan, että ”somistusaineiston luvaton käyttö kielletään”, niin lakanoissamme noita kuvioita on ollut kauan ilman lupaa…
En tiedä, millaisella mielellä tuota Kalevalan juhlavuotta 1935 vietettiin pienessä opettajaperheessä pienessä kirkonkylässä. Arvaan, että aika juhlallisessa. Kirkonkylän kansakynttilät varmaan järjestivät Kalevala- juhlan. Nuorenparin elämä oli alussaan. Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti. Suomikin oli ollut itsenäinen jo lähes parikymmentä vuotta.
Jotain tuosta suomalaisuuden innosta varmaan kertoo se, että Kalevala pakattiin mukaan evakkokuormaan. Itse tunsin vanhempani sodan kokeneina, surullisina muistojensa ja menetystensä kera. Vähän kerrassaan elämä jatkui, mutta entistä ei unohdettu. Onneksi myös muistoja jaettiin lapsille. Monissa perheissä sitäkään ei jaksettu tehdä.
Evakko-Kalevalaa emme kuljettaneet mukana maailmalla, pienen Koulu- Kalevalan kylläkin. En tiedä, lukivatko lapset sitä. Myöhemmin ostimme parikin englanniksi käännettyä Kalevalaa. Ne ovat Thaimaassa vierailleet. Osoittautuipa vielä, että toisen kääntäjä, Eino Friberg, oli syntyisin Merikarvialta. Tiedä vaikka sukulaisia olisi…
Kalevalan ja Kantelettaren runoista sain nuorena aina välillä kuulla lainauksia. Muistan, miten opiskeluaikana kotona käydessäni isä tuli puolen päivän aikaan minua herättelemään runolla:
"Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeä vähempi, Niin oli unta viljemmältä; Ei toruttu torkunnasta, Makoomasta ei manattu." Mökiltä löytyy myös tallainen Kalevala vuodelta 1951
Kommentit