Kyllä joulun voi unohtaa

Mutta

Kaikkea ei voi unohtaa

Kaikki joulumuistot eivät ole kevyitä ja iloisia. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän iloon liittyy myös surua ja haikeutta. Ehkä myös kiitollisuutta tästä päivästä.

Joulumuisto lapsuudesta. Ystäväperheeltä kuoli isä juuri ennen joulua.. Kuolema katkaisi kesken perheen jouluvalmistelut. Joulupäivän tuo perhe vietti meillä.

Joulumuisto Suomesta. Isoveli kuoli juuri ennen joulua. Äitini oli meillä toipumassa sydänkohtauksestaan viestin kuullessaan. Veljen perheen oli pitänyt tulla meille tapaninpäivänä.

Joulumuisto Thaimaasta. Nuoruusajan paras ystävä kuoli juuri ennen joulua. Olimme tulossa joulun jälkeen Suomeen Esikoisen ja Miniän häihin. Pääsimme samalla ystävän hautajaisiin.

Joulu tuntuu olevan nykyisin ristiriitainen juhla. Osa pakenee sitä, osa taas ongelmiaan siihen. Jouluna ihmiset eivät muutu kiltimmiksi, mutta tuskin sen tarkoitus on  löytää heistä heidän heikkouksiaankaan. Odotukset ovat usein ylimitoitettuja. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

Monelle suomalaiselle joulu on elämistä muistoissa ja menneisyydessä. Menetykset tuntuvat suurilta joulun hiljaisuuden ja usein yksinäisyydenkin takia. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin saada viettää rauhallinen hetki rakkaiden muistojen parissa?
 
Lasten kanssa oppi elämään tätä hetkeä. Lastenlasten kanssa sen taas huomaa uudestaan. Mies ja Pojanpoika kävivät eilen lämmittämässä kesämökkiä ja savustamassa lammasta joulupöytää varten. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin juuri tämän joulun valmistelu?
 
Thaimaassa opin, että joulu on myös tulevaisuuden juhla. Useat siellä viettivät ensimmäisiä joulujuhliaan. Edessä näkyivät monet tulevat joulut. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin tulevaisuuden toivo?

Äitini kirjoitti käyttörunoja oppilaitaan varten. Runoelma Jouluvalmistelut oli "kirjoitettu I- luokkalaisille esitettäväksi ohjelmaksi kuusijuhlaan 1955". Jokaisella luokan 24 oppilaasta oli oma osuus. Tässä "Joulukynttilät".

"Miten kolkko joulusi oisikaan,

jos loistaisi silloin ei kynttilän valot?

Näiden kynttiläin loiste lämmöllään

saa lämpimäks' linnat, mökit ja talot.

Kun näiden valoa katsot sä syvää,

niin rinnassa läikähtää lämmintä hyvää.

Valot kynttiläin jouluna syttykäätte!

Niiden loisteessa varmaan te näätte

tallin halvan ja pahnat ja Elämän Herran,

joka lapseksi syntyi tänne kerran.

Näätte enkelit, kuulette laulun soivan.

Siihen lauluun luulisi yhtyä voivan

jokaisen, joka kynttilän loistetta

voi lapsensilmillä katsella".

2013. Turku.  Jälkikasvumme kaikissa joulukuusissa on muistoja Thaimaasta.

Plus%20297%202013%20joulukuusi%20pieni.j