Suuri osa tiedosta vanhentuu aikanaan
Kaikki ei näköjään milloinkaan
Oi niitä aikoja, jolloin opetin toisia Thaimaassa tutustumaan internetin ihmemaailmaan DOS-pohjaisessa nettiympäristössä. Jo siihen aikaan yhteydenpitoni eri puolille maailmaa jalostui sähköposteiksi, Reaaliaikaisestikin jo keskustelin samanaikaisesti eri puolella maailmaa olevien nettituttujen kanssa IRC-ympäristössä. Emojeista ei tiedetty mitään, mutta Kuopuksen kanssa silti jo loimme suuren määrän hymiöitä eri tarkoituksiin.
Bloggaaminen tuli mukaan vasta paljon myöhemmin. Nyt siitäkin on siis jo kymmenen vuotta. Se on antanut minulle paljon. Löysin sadoittain ihmisiä, joiden kanssa vietin rattoisia hetkiä näppäimistön välityksellä. Ystävystyin tuntemattomiin, erilaisiin, monenlaisiin. Kyläilin omasta tuolistani käsin monessa kodissa ja minun luonani vierailleet tekivät sen myös oman kirjoituspöytänsä äärestä. Kiitos kuuluu kaikille heille. Elämäni olisi ollut erilainen ilman heitä, paljon suppeampi, paljon suljetumpi.
Vasta myöhemmin alkoivat ihmiset keskustella naamoittain kirjoissaan. Olen yrittänyt analysoida, miksi se ei ole koskaan ollut minun maailmani. Luulen, että kyse on siitä, että en ole jaksanut enkä jaksa olla nytkään läsnä reaaliaikaisesti edes netissä. Olen onnettoman huono pitämään yllä ihmissuhteita. Olen supistunut. Vanhana matikanopettajana olen kuin allekkain toimitettu vähennyslasku: ”Pienemmästä ei voi vähentää suurempaa. Täytyy lainata” Aina ei ole, mistä lainata…
Mutta siis, te, jotka vielä näiden vuosien jälkeenkin vierailette täällä. Muistakaa, että olette olleet tärkeitä. Aikuisten ja nykyvanhusten oikeesti.
Niin siitä väkipyörästä. Muistattehan sellaiset. En muista, millä vuosisadalla väkipyörä keksittiin. Se oli kuitenkin yksi ensimmäisistä kojeista, jotka fysiikan opettajana esittelin oppilaille esimerkkinä ihmiskunnan suurista keksinnöistä. Voiman suuntaa voitiin vaihtaa ja siten saada suuretkin taakat helpommin nousemaan,.
Olen hymyillyt ymmärtäväisesti, kun seitsenkerroksisen naapuritalomme ulkoremontissa kaikenmoisten modernien koneiden, nostureiden ja vempeleitten ohella myös vanhanaikainen pieni väkipyörä on pystytetty talon katolle ja sen avulla on hinattu rakennustelineisiin tarvittavia putkia käsivoimin yksi kerrallaan ylöspäin. Ehkä kaikki vanha ei ole sittenkään vielä museotavaraa.
Tässä epäselvä samea kuva tuosta katolla olevasta pienestä väkipyörästä, otettuna ikivanhalla kännykällä, lähetettynä Kuopukselle, joka sen sitten lähetti takaisin sähköpostilla…
Kommentit