Mieleeni tulee taas kerran Jaakko Haavion mainio runo Viat ja liat. Tällä kertaa omat viat ärsyttävät kyllä enemmän kuin ”lähimmäisen liat”. Ehkä se on hyvä, kerrankin...
Miksi jonkun yleensä pitäisi olla täydellinen? Varmaan joku vastaa, että siksi, koska hän kerta kaikkiaan on niin täydellinen. Nykyaika näyttää suosivan debatteja, näin sanoi joku viisaampi juuri äskettäin.
Televisioväittelyihin halutaan mustavalkoisuutta, jotta saataisiin aikaan rähinää ja parempaa viihdettä. Konflikteilla hurmataan ja huumataan kansaa. Äänestyksissä on vain kaksi vaihtoehtoa. Niin kuin muka todellisuudessa asiat niin toimisivat…
Uskon, että jokaisen sisimmässä hyvyyden ja pahuuden akselilla käy melkoinen vipinä. Oma mieli vetää joskus molempiin suuntiin.
Miten rohkaista toista ja itseään? Miten armahtaa? Miten selvitä virheistään ja niiden seurauksista itselle ja toisille? Nyt on sellainen päivä, että omien mokien ohittaminen ei suju. On tartuttava toimeen ja selvitettävä se, minkä mokasi. Kuka siellä sisällä niin ilkkuu…
Pääsiäiskertomuksessa ei Pietarikaan ollut parhaimmillaan. Myöhemmin hänestä tuli ihan käyttökelpoinen ihminen:
”Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: "Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi." Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.”
Thaimaa. Pääsiäisnäytelmä. Pietari hiilivalkealla.
Kommentit