Kirja on kirja on kirja
Ruusuista viis
Vai ruusuja viis?

Täälläkin  kirjailtiin ja ruusuiltiin kauniissa säässä. Ruusu on kyllä vielä saamatta, mutta kirjan ostin jo valmiiksi.

Juha-Pekka Ristmeren ja Esa Tuomisen "Kyl asia o tälläi!" on ollut ostolistalla jo jonkin aikaa. Se on kirja, missä "puhutaa porrii". Alan ymmärtää, miksi pidän lyhyistä aforismeista ja runoista. Se on tätä porrii. Kuunnelkaa nyt vaikka vastausta e tai vastausta o. Niissä on kaikki tarvittava. Ja kun porilainen sanoo kohteliaasti, että "ammul", niin onko se porilaisen vika, että se kuuluu käskyltä. Miten se nyt mukamas muuttuisi kohteliaammaksi lisäliverryksillä?  "Voisitko antaa minulle?" Kui vaste tollai noi?

Kielikoulussa meille opetettiin thainkielistä rukoussanastoa. Rukous ei ollut ollenkaan yksinkertainen juttu. Koska rukouksessa puhuttiin Korkeimmalle Majesteetille, kielenkin oli oltava kunnioittavaa ja kuninkaallista. Jumalan kiittämiseen tarvittiin monta sanaa: Pyydän saada armollisesti kiittää…

Meillä on opittavaa toinen toisiltamme. Olen oppinut ymmärtämään Raamatun Jumalan Isäksi, jota saa lähestyä yksinkertaisen lapsen kielellä.  Thaimaan kokemusten jälkeen olen kuitenkin oppinut tajuamaan myös sen, että Hän on Korkein ja Kaikkivaltias, jolle minä en voi sanella ehtoja siitä, millainen Hänen tulisi olla.

Kirjan ja Ruusun, vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan päivänä on hyvä muistaa myös niitä, joilla ei ole ruusun ruusua eikä kirjan kirjaa.

Mökin vanha ruusupuska, joka jaksaa joka vuosi yrittää kasvattaa uutta oksaa ja uusia kukkia. (Kuva Simo Nieminen)

Plus%20106%20M%C3%B6kin%20ruusu%20pieni.