Pystytä omenapuu.
Elä.
Juhlavieras ei aina muista, että kaikkia juhlia on tarvinnut valmistella kauan. Olen saanut olla sen verran monessa mukana, että osaan antaa arvoa kaikille tekijöille ja niille toimille, joita on tarvittu juhlamielen luomiseen. Onneksi on valinnanvapaus siinä, missä kaikessa itse haluaa höösätä. Sitä valinnanvapautta on välillä vaikea käyttää. Olen pyrkinyt olemaan paineistamatta itseäni kaikkien sukupolvien perinteillä. Nuorisomme tietää hyvin, että en ole siinä onnistunut. Sori, mukulat :)
Jouluvalmistelujen 1955 kolmas runo Kinkku oli jaettu kahteen osaan. Tässä jälkimmäinen osa:
"Kinkun keralla sinulle tarjoilen
lanttulaatikon, perunan valkoisen."
1969. Pori. Tulevien anoppien ja appien ainoa tapaaminen. Parin kuukauden jälkeen yksi heistä oli jo poistunut, puolentoista vuoden kuluttua toinenkin. Tässä tapaamisessa läsnä olivat myös kinkut, laatikot ja perunat…
Kommentit