Elämä
Sanojen ja tekojen  tuunauskeskus 

Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen sain eilen taas puhua aiheesta:  Lähetystyö. Neljätoista ja puoli tapaa toimia. Sen aiheen sain kaksikymmentä vuotta sitten silloisilta opiskelijoilta. Nyt kutsujina olivat kaksikymmentä vuotta nuoremmat. 

Kurkistin löytämääni vanhaan puheeseen vasta valmisteltuani eilisen puheen.  Silloin aikoinaan olin antanut alitajunnan virrata ja kertoa ensimmäiset neljätoista ja puoli mieleen tullutta tapausta. Eilen puhuimme ihan muusta. Tässä nämä vanhat, niiden herättämät kysymykset ja niistä syntyneet elämänohjeet. 

”1. Traktaatti/esite/lehtinen. Miten ja milloin annan toiselle esitteen? 
- Ota yhteyksiä ihmisiin.
2. Kalalammikko. Mitä tarvitaan kalalammikon perustamiseen? 
- Hae tietoa.
3. Vankilakäynti. Mitä sanot maan oikeuskäsityksestä?
- Vaikuta oikeudenmukaisuuden puolesta.
4. Vitamiinilusikallinen. Mitä merkitystä on terveydenhoidolla?
- Levitä tietoa.
5. Thaimaalainen soitin. Miten kristinusko soveltuu thaikulttuuriin?
- Ole avoin muille kulttuureille.
6. Augsburgin tunnustus.  Millaista teologiaa/luterilaisuutta viemme mukanamme?
- Opiskele Raamattua.
7. Kotikäynti.  Miten kuuntelet ihmistä?
 - Etsi yksinäiset.
8. Sairas ihminen ja rukous. Mitä rukous merkitsee?
- Rukoile.
9. Valokuva-albumien katsominen. Miten kiinnostunut olet ihmisistä?
- Älä lannistu.
10. Sipulin leikkaaminen. Suostutko oppimaan uutta?
- Ole ennakkoluuloton.
11. Värikynien teroitus. Mikä on oikea tapa auttaa lapsia?
- Opi taitoja.
12. Monistaminen. Mikä merkitys on työn eri osa-alueilla?
- Suostu tekemään vähäisiäkin töitä.
13. Velkojen koroista keskusteleminen. Miten hoidat rahasi oikeudenmukaisesti?
- Mieti rahankäyttöäsi.
14. Sika ja kuningas näytelmien rooleina. Miten opit nauramaan itselleen?
 - Älä ota elämää liian vakavasti.
!4½ Nukkuminen. Älä vaadi liikaa itseltäsi.
- On lupa laskea kustannukset.”

Katalyytti kaksikymmentäkaksi on käsityöblogi Hetkiä Heimolasta. Sen kirjoittaja Seijap on yksi kahdenkymmenen vuoden takaisista kutsujista. Tämän blogin kautta olen päässyt kurkistamaan blogimaailman runsaaseen käsityökulttuuriin. Samalla olen voinut seurata  perheen elämää ja tutustua seurakuntatyön moninaisuuteen. Käyn aina välillä ihailemassa toisten taitoja, vaikka omat taidot eivät kovin kummoiset olekaan. Onneksi olen vain poikkeus sukupolvien ketjussa… 

Aikoinaan saimme lähtölahjaksi Thaimaasta kirkon lastentarhalta taulun, jossa oli monenlaista  käsityötä, punottua pahvia, virkattua lankaa, liimattua pintaa, muovikehystä, tekokukkia, monistettuja raamatunlauseita jne. Se kulki usein mukanani vieraillessani päiväkodeissa tuomassa terveisiä Thaimaan lapsilta: