Siltä, jolla ei mitään ole,
otetaan sekin pois.
Ei mitään tarjota.
Ei rikkautta,
ei edes köyhyyttä.
Kutsun tuota runoa nimellä Armo. Tuntuu, että tämänhetkisessä kirkollisessa keskustelussa on tärkeintä rajata itsensä pois Niiden Muiden ajattelusta. Niillä Muilla on jotain joko liikaa tai liian vähän. Varmuuden vuoksi Niitä Muita on aina syytä epäillä.
Suuren kaupungin kadun varrella on pieni pesula, jossa muutama iso pesukone on pyörimässä ja pari apulaista silittämässä. Asiakkaita tulee ja menee. Istumme kaiken keskellä sohvalla keskustelemassa nuoren miehen, pesulanomistajan kanssa. Hän on ollut kiinnostunut kristinuskosta jo kauan, opiskellut sitä eri ihmisten kanssa, nyt meidän kanssamme. Hän on opiskellut Roomalaiskirjettä ja haluaa oppia lisää. Sitten hän pysähtyy ja sanoo: Minusta on alkanut tuntua siltä, että tätä kristinuskoa ei voikaan löytää opiskelun kautta, vaikka kuinka opiskelisi. Onkohan niin, että tässä kaikessa usko onkin se avain?
Yksin uskosta, yksin armosta. Kaikissa paikoissa. Kaikkina aikoina.
Pekka Y. Hiltunen: Kaikki ja ei mitään, Uskontojen markkinat, Kirjapaja 2007
Tuntuu erikoiselta mainita kirja, jota ei ole vielä lukenut, Se on juuri ilmestynyt enkä edes tarkkaan tiedä, mistä se kertoo. Joskus vain luottaa tekijään niin, että uskoo löytävänsä taas jotain uutta, myös itselle sopivaa. Joku viisas on sanonut, ettei ihmistä saa sanoa omaperäiseksi, ennen kuin on käynyt siellä, mistä hän on tullut. Olen samaa mieltä. Jos taas on tullut samoilta seuduilta kuin toinen, häneltä voi aina oppia jotain myös omasta itsestään.
Pekka Y. Hiltusen lähettämä Thairat-lehden kansi, jossa buddhalainen munkki ennustaa voitokkaita arpajaisnumeroita. Pekka kirjoittaa: " En aivan ymmärrä tekniikkaa, mutta näyttää ruoantähteistä katsomiselta."
Kommentit