Sano vain sana.
Jollekin riitti sana.
Riittääkö minulle Sana?

Uskon ja epäuskon rajalla ei teoretisoida. Se on joko - tahi raja. Tai sitten kulkemista rajan yli edestakaisin. Minä uskon. Auta minun epäuskoani.

"Thaimaan luterilainen lähetys osallistui syyskuussa 1981 ensi kertaa Thaimaan opetusministeriön uskonnollisen osaston järjestämään vuotuiseen eri uskontokunnille tarkoitettuun seminaariin ja näyttelyyn. Valmisteluvaiheessa kerättiin valokuvamateriaalia eri toimipisteistä seinille laitettavaksi ja koottiin tuhat tiedotuspakettia jaettavaksi näyttelyssä kävijöille. Ne hupenivat jo alkuvaiheessa tässä kolmipäiväisessä näyttelyssä, joten oli pakko pistää pystyyn paikan päällä evankeliumin pussitustalkoot.

Kirjekuori, esite, kutsukortti, tietomoniste, traktaatti, postikortti. Kirjekuori, esite, kutsukortti… "Ollaanpa tässä ryhmässä ahkeria", sanoi ohikulkija. "Laiskoja täällä ollaan, kun ei ole ajoissa tehty kaikkea valmiiksi", tulee vastaukseksi, ja ahkerat kädet jatkavat paperinippujen käsittelyä. Kirjekuori, esite, kutsukortti…

Ohikulkijoista joku pysähtyi tutkimaan nuorten valmistamia narunpunontatöitä, toinen kiinnostui valokuvista, kolmas pyysi materiaalia. Koululuokat toisensa jälkeen kiersivät näyttelyaluetta. Pikkupojat odottelivat saavansa paljon paperia voidakseen viedä sen sitten paperinkeräykseen. Tietopaketin kirjekuoria availtiin, hymyiltiin, hymyiltiin, kun Hymyn maassa oltiin.

Näyttelyyn osallistuivat kaikki Thaimaan uskontokunnat omine osastoineen. Uhritikut paloivat hindujumalien ja Buddhan kuvien edessä, islamilaiset esittelivät kirjoja ja sikkhiläismiehet istuivat turbaani päässään. Buddhalaisten osaston kullanväriset esineet loistivat auringon valossa.

Kristittyjen osastolta kaikui hengellinen musiikki. Kristilliset radiojärjestöt soittelivat ohjelmiaan, joku oli tuonut videokasettiohjelmankin katsottavaksi. Taskutestamenttiliito jakoi Johanneksen evankeliumia, kristilliset kirjakaupat myivät kirjoja.

Luterilaisen lähetyksen osastolla oli myös monistettuna seinällä Lutherin Vähä katekismus. Oli hauska huomata, miten keltakaapuiset buddhalaismunkit kaivoivat esiin muistilehtiönsä ja alkoivat kirjoittaa muistiin uskontunnustusta selityksineen. Joskus paikalle pelmahti koulutyttöryhmä puhtaanvalkoisissa puseroissaan ja sinisissä hameissaan. Ystävä tarjosi toiselle selkänsä kirjoitusalustaksi ja taas tuli muistiin: "Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa…"

Viereisessä salissa oli jokaisella uskontokunnalla oma ohjelmavuoronsa. Kristittyjen eräänä ohjelmana oli thailaisen kansannäytelmän muotoon sovitettu mukaelma laupiaasta samarialaisesta ja tuhlaajapojasta. Laupiaaksi osoittautui tällä kertaa pitkässä thaihameessa esiintynyt lepraa sairastanut tyttö. Kiiltäväkankaisissa pussihousuissa esiintyneen tuhlaajapojan isoveli ehti hengellään sovittaa pikkuveljen rikokset, ennen kuin tämä katui. Muoto oli thailaista, tapahtumat seurasivat toisiaan nopeasti, vuoroin huvittavina, vuoroin järkyttävinä, mutta näinkin saatiin taas kerrotuksi, miten Jumala valitsee sellaisen, joka ei mitään ole ja armahtaa sellaisenkin, jonka syyllisyys on suuri.

Tuhansien näyttelyvieraiden kiinnostusta seuratessa tajusi taas kerran sen, miten thailaisen elämässä uskonnolla on suuri merkitys. Osaammeko me kristityt oikealla tavalla tarttua tähän haasteeseen?"

Tämä kirjoitin Suomen Lähetyssanomiin 15/1981 ollessani silloin työalueen tiedottajana.

Luther: Vähä Katekismus

Lutherin esipuheesta: "Sillä vaikka ketään ei voi eikä sovikaan pakottaa uskoon, niin kansaa on silti ohjattava tietämään, mitä ne ihmiset pitävät oikeana ja vääränä, joiden keskuudessa he haluavat asua, hankkia elantonsa ja elää. Kaupunkiin asumaan hakeutuvan on nimittäin tunnettava kaupungin laki, jonka suojaa hän aikoo nauttia, ja noudatettava sitä, riippumatta siitä, uskooko hän todella vai onko hän sisimmässään roisto tai lurjus. "

1999. Thaimaa. Mae Sai. Thaimaan ja Myanmarin raja. Päästäkseen toiselle puolelle on ylitettävä raja. Niin mekin teimme.

81%201999%20Burman%20rajajoki%202%20kuva