Mikä maa?
Mikä valuutta?
Mikä uskonto?
Mikä tie?

Kaukana alkavat olla ajat, jolloin uuteen maahan mentäessä voitiin varmasti sanoa, mikä oli kyseisen maan uskonto. Silti on hyvä muistaa, että edelleen on maita, joissa uskonnosta toiseen kääntyminen on kielletty jopa kuolemantuomion uhalla.

Läntisessä maailmassa nykyisin esillä olevan ”jumalharhan” ohella esille näyttää pyrkivän ”jumalattomuusharha” tai ”uskonnottomuusharha”.  Perinteisen kristinuskon menettäessä länsimailla merkitystään ajatellaan, että syntynyt tyhjä tila jää tyhjäksi. Se ei näytä pitävän paikkansa. Vapaa- ajattelukaan ei aina vakuuta näennäisellä vapaudellaan.

”Olen itse elänyt nuoruuteni hurjalla 60-luvulla. Voin vakuuttaa, että agressiivinen uskontokritiikki oli silloin varsin voimissaan. Se liittyi silloin vasemmistolaisuuteen ja kommunismin ihannointiin. (Erkki Tuomioja mm sieltä vuosikymmeniltä vanhana miehenä vielä omia kritiikkejään nykyäänkin esittelee.)

Tuota aikaa on varmaan aika vaikea jälkeenpäin ymmärtää, jos ei silloin elänyt, koska suurin osa on takkinsa kääntänyt ja poroporvallistunut. (Ja osa sieltä on liittynyt kirkkoon takaisin hissukseen vuosikymmenten jälkeen.)

Kielenkäyttö on nykyään ehkä erilaista, toisaalta perustelut eivät ole tuosta ajasta paljon muuttuneet. Ilkeily ja suoranainen piruilu on kyllä selvästi lisääntynyt, liekö tuo nyt niin positiivinen piirre. Siitä voimme olla monta mieltä. Älykäs huumori on silti aina hyvä ase...” (Ote viime viikolla kirjoittamastani sähköpostista)

Minulla on monia hyviä kokemuksia keskusteluista eri tavalla ajattelevien kanssa. Kasvokkain keskusteltaessa olen useimmiten aika heikoilla, koska en pysty nopeisiin älykkäisiin vastauksiin tai sitten pimahtelen väärissä kohdissa. Odotan selvästi itseltäni fiksumpia lauseita suustani tulvivien sammakoiden sijaan. Kirjoittamalla se on helpompaa, vaikka sammakkojen kurnuttelu sielläkin kuuluu…

Näitä asioita tässä mietiskelen luentoja valmistellessani ja miettiessäni uskontoteologian/dialogin malleja suhtautumisessa maailman vanhoihin uskontoihin, uskonnottomuuteen ja uuteen henkisyyteen.

”Vain oma tie vie perille (eksklusivismi)

Oma tie vie perille parhaiten (inklusivismi)

Perille on monta tietä (pluralismi).

Tiet vievät eri suuntiin (postpluralismi)”

Thaimaa. Nakhom Pathom Chedi:

Plus%20343%20Nakhom%20Pathom%20Chedi.jpg