Joukoissa tiivistyvät
Tyhmyys ja Viisaus

Vappuna mökillä luin Kaj Chydeniuksen muistelmia. Oman ikänsä tajuaa siitä, että muistaa hyvin ajat, joista toinen jo kirjoittaa muistelmakirjoja. Oman nuoruuteni vaput eivät olleet Chydeniuksen vappuja. Samoissa paikoissa voidaan elää niin monenlaista elämää.  Kirjoituksessani 99 Joukkovoimaa kirjoitin:

”Kun itse tiedät,
kenen joukoissa seisot
ja kenen lippua kannat,
voit antaa toisenkin rauhassa
seisoa omissa joukoissaan,
omien lippujensa alla.

Onko oikeutta ilman taistelua?
Taistelua ainakin on ilman oikeutta.”

En ole marssija. Jotkut ovat. Itse koen oloni aina noloksi, vaikka uskoisinkin aatteeseeni. Marssit, paraatit ja kulkueet eivät vain tunnu oikealta tavalta osallistua.  En kuitenkaan ymmärrä, miksi toiset marssit olisivat hyväksytympiä kuin toiset. Tunnustautuminen on OK. Uhoaminen ei. Väkivallalla leikittely on vielä pahempaa. Hurjalta tuntuu taas kurkistaa netistä Bangkokin katujen tapahtumia. Niitäkin ”katuja rakastin niin ja taloja niiden varsilla ja puita niiden reunoilla”.

Kävimme vappuna syömässä ulkona. Kahden miehen haitariduo säesti lounasta. Alkoi hymyilyttää, kun vapputunnelman keskellä kuunteli sykähdyttävää suomalaista kevätriemua: ” Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys.” Se kyllä voitti marssimusiikin.

Bangkokin kansainvälisessä koulussa marssittiin joskus koulun Kansainvälisenä päivänä. Kyltinkantaja Kuopus sai kuvan kanssamarssijoilta:

Plus%20683%20ISB%20SUomimarssi.jpg

Thaimaa. Internation School of Bangkok