Jätkänkynttilä.
Rakovalkea.
Nuotio.
Hallittuja rakennemuutoksia.

Palaako yksinäinen puu? Palaako kaksi puuta? Entä kolme, neljä, viisi…

Usko on ja ei ole yksityisasia. Tästä asiasta olen paljon oppinut Thaimaan vuosinamme. Kaukaisen kulttuurin ihmiset pystyvät olemaan varsin tarkkoja peilejä myös länsimaiselle ihmiselle.

Kristinuskon Jumala kohtaa ihmisen henkilökohtaisesti. Siitä Thaimaassakin ihmiset kertovat. Se ei muutu siitä, ymmärtävätkö muut ihmiset, mitä on tapahtunut. Siihen asiaan toisten ihmisten ei kuulukaan puuttua. Uskon ja epäuskon raja kulkee aina jokaisen omassa sydämessä. 

Kristinuskon Jumala kohtaa ihmisen, jotta hän kohtaisi muita ihmisiä. Siitäkin Thaimaassa ihmiset kertovat. Tarvitaan uskon päivitystä. Länsimaissa monella on jossain vaiheessa elämäänsä ollut usko, mutta sen päivitetty versio on jäänyt hankkimatta. Ei ihme, että se joskus vaikuttaa avuttoman vanhanaikaiselta. Uskon päivittäiseen päivittämiseen seurakunta on tarkoitettu. Kun mennään outoon maisemaan, päivitetty kartta on hyvä olla olemassa.

Toisaalta, ihminen on kristinuskon mukaan tarkoitettu toisten palvelijaksi. Se on pohjimmiltaan varsin vaikea ja vastenmielinen konsepti jokaiselle. Älytön oppi. Yhtä mahdoton Suomessa kuin Thaimaassa.

Mies on jo vuosia tehnyt perheellemme jätkänkynttilöitä. Niitä hän sitten sytyttelee perheen talvisilla saunaretkillä kesämökille. Hiljainen yö, tuikkivat tähdet ja jätkänkynttilän tuli. Luksusta suurkaupungin vuosien välillä ja jälkeen.

Jätkänkynttilän teossa puuta täytyy työstää. Se ei pala, jos se ei murru. Hallittua murtamista. Ilman sitä tuli ei syty eikä pala.

1980. Thaimaa Hua Hin. Soi Amonin  seurakunnan leiri. Esikoinen palmunoksanuotiolla.

Plus%2027%201980%20SA%20leiri%20nuotio%2