Mikä voimavara! Mikä mahdollisuus! Maailman voi muuttaa monella tavalla. Kateudella se käy varsin yksinkertaisesti ja helposti. Ei sinullekaan, jos ei minullekaan. Tasa-arvoisuus. Tasapäisyys. Tasainen tyhmyys.
Tunnustan olevani suomalainen peruskateellinen jurnuttaja. Vain suurella tahdonvoimalla iloitsen iloitsevan kanssa, jos hänellä menee paremmin kuin minulla. Tai jos hän osaa jonkun asian paremmin kuin minä. Tai jos hän on sosiaalisempi kuin minä. Tai kauniimpi ja rohkeampi.
Kadehdin myös ihmistä, joka ei ole kateellinen. Sisäinen naputtajani viestii minulle, että sellainen ihminen on onnellisempi kuin minä. Hänen onnellisuuttaan on siis syytä kadehtia.
Tässä on totta enemmän kuin se pienempi puoli.
Näitä mietin tänä aamuna, kun hyvä ystävä on parhaillaan taas matkalla maailmalle, paikkaan, joka näyttää viikko viikolta yhä vaarallisemmalta. Uutiset tulee seuratuksi taas tarkemmin. On silti eri asia lukea tai kuulla uutistoimittajan versiota kuin lukea sähköpostia, jonka kirjoittaja ikkunasta kurkistaessaan näkee tilanteen kehittyvän toimistonsa pihalla.
Jonkun pitäisi tehdä jotain. Onneksi joku aina tekee. Silmät auki myös siihen suuntaan. Joku voi myös viedä kalat vesiin ja nostaa kaivoon pudonneet kuivalle maalle. Kateudella se ei käy. Tekemällä käy. Yhteistyöllä. Siellä ja täällä.
Maailmalla pääongelmana ei ole vääränlainen logistiikka, vaan se, onko kuljetettavaa.
Kommentit