Sanat ja teot.
Kertominen ja auttaminen.
Julistus ja palvelu.
Word and deed.
Proclamation and service.
Se tavallinen tarina.
Lähetystyö.
Yess
.

Suomen Lähetysseuralla on kaksi isoa lähetysnäyttelyä, jotka kiertävät ympäri Suomea  kuukauden kerrallaan jokaisessa hiippakunnassa. Tässä kuussa toinen niistä on kiertänyt arkkihiippakuntaa ja olen saanut olla muutamina päivinä esittelemässä sitä. Eilen mukana oli eri-ikäistä yleisöä päiväkerholaisista lukiolaisiin. Oli haastavaa taas yrittää selittää lähetystyön kokonaisvaltaisuutta eri tavoin lapsille ja nuorille: Lähetystyö, kahden käden juttu, helppo ymmärtää ja muistaa. Asia selvä. Mietin, mistä tulevat ennakkoluuloiset aikuiset, kun nuoriso on näin upeaa.

Olin muutama vuosi sitten esittelemässä erästä toista tällaista näyttelyä. Siinä oli mukana iso juliste, jossa oli valokuvia kaiken maailman ihmisten kasvoista. Oli erilaisia pukuja, ihonvärejä ja ilmeitä. Lasten kanssa oli aina mielenkiintoista tutkia tuota julistetta. Eräs pieni tyttö katsoi kuvaa, jossa ihmisen kasvoja ei näkynyt hunnun takaa. Hän kysyi, oliko kyseessä kummitus. Vastasin, että ei siinä mitään kummitusta ollut, vaan varmaan vain jonkun lapsen äiti tai mummo. OK, ymmärretty. Toinen lapsi taas katsoi papualaista miestä, jolla oli kasvot juhlamaalauksessa ja tukassa töyhtöjä. Hän vuorostaan kysyi, oliko kuvassa hirviö. Vastasin, ettei siinäkään mitään hirviötä ollut, vaan jonkun lapsen isä tai pappa. OK, sekin ymmärretty. Sitten lapsi katsoi kuvaa vielä kerran ja sanoi: "Meidänkin äiti meikkaa".

Tarina thaimaalaisen työntekijän saarnassa:

"Vaimoni valmisti vauvalle hunajavettä.  Hunajaa putosi lattialle. Paikalle lensi kärpänen, joka haistoi herkkupalan. Se syöksähti maistamaan hunajaa. Pian se nousi pörräilemään ja nauttimaan makeasta ruuastaan. Yhä uudelleen se laskeutui syömään ja nousi taas lentelemään.

Paikalle saapui myös muurahainen. Hetken se näytti miettivän. Sitten se kipitti kiireesti takaisin sinne, mistä oli tullut.  Hetken kuluttua saapui kokonainen rivistö muurahaisia herkun kimppuun."

Saarnaaja jatkoi: " Meidän pitäisi olla niin kuin tuo muurahainen. Kun löydämme aarteen, meidänkin tehtävämme on hakea toiset jakamaan aarretta kanssamme. Emme saa olla kuin kärpänen, pörräillä ja nauttia herkusta vain yksin."

On mielenkiintoista kuulla tuttujakin asioita uudella tavalla sanoitettuna. Ihmiset ovat asiantuntijoita omassa kulttuurissaan. Kokonaisvaltaisuus, kokonaisen aarteen jakaminen.

Ylitse kaikkien rajojen, Kirkon lähetystehtävän perusteita ja ulottuvuuksia, toim Seppo Syrjänen, Kirjaneliö, Kirkon Lähetystyön keskus 1979

Kirjassa on useita eri kirjoittajien artikkeleita. Siinä on myös Etiopian Mekane Yesus – kirkon yleiskirje Luterilaisen Maailmanliiton kautta länsimaisille avustusjärjestöille 1971. Ote kirjeestä:

"Uskomme vakaasti, että kristillinen palvelustyö ei ole keino johonkin tulokseen pääsemiseksi eikä toisaalta yksinään riittävä tehtävä, vaan se on olennainen osa kirkon totaalisesta vastuusta. Meille tarjottu ajatus evankeliumin julistuksen ja kehitystyön kahtiajaosta on ymmärtääksemme vahingollinen kirkolle ja vie lopulta väärään käsitykseen kristillisyydestä."

2005 Laitila. Suomen Lähetysseuran Lasten safari Laitilan seurakunnassa. (Kuva Laitilan srk)

98%202005%20Laitilan%20safari%20pieni-no