Ruma sana ainakin sanotaan
Niin kuin se on
Kauniista en niin tiedä

Näköjään mietin taas samanmielisyyttä ja erimielisyyttä. Miten elää erimielisten kanssa? Hakeudunko aina samanmielisten joukkoon?  Kuinka laaja on ystävä/tuttavapiirini?  Kestänkö erilaisia mielipiteitä vai pakenenko?  Erilaiset yhteiskuntaluokat. Erilaiset puoluekannat. Erilaiset käsitykset uskosta ja uskonnoista? Erilaiset kuppikunnat…

Miten elän ihmisten kanssa, joilla on erilaiset arvot? Miten ilmaisen erimielisyyteni? Ilmaisenko sitä ollenkaan? Jos toinen on jo ilmaissut kantansa voimakkaasti, osaanko ilmaista oman erilaisen kantani yhtä voimakkaasti? Tarvitseeko minun se tehdä? Saanko sen tehdä?

Onkohan olemassa vähemmistöä, joka ei jollain tavalla, edes olemassaolollaan, haastaisi enemmistöä muuttumaan. Onkohan enemmistöä, joka ei, edes tarkoittamattaan, vaatisi vähemmistöä muuttumaan.  Mitä on rauhanomainen rinnakkaiselo käytännössä? Voimakkaamman valtaa?  Heikomman hiljaisuutta?

Blogimaailma tuottaa reippaita sanontoja ja uutta ilmaisua. Osa niiden oikeutuksesta ratkaistaan oikeudessa. Osasta riidellään. Osasta vaietaan. Osasta kärsitään. Mitä kaikkea saa sanoa? En kovin vakavasti voi ottaa vaikkapa kirjoittajaa (toimittaja Juhani Huttunen), joka kokee aivan oikeaksi nimittää toista nimellä ”seipäänniellyt hengellinen haisunäätä ", niin hauskalta kuin  tuo irvailu voikin tuntua. Pelastaako se mitään, jos joku aina loukkauksen sanottuaan kiljaisee Vitsi Vitsi…

Jotain itse tuntemaani sanoin eräässä kommentissani:

”Kahden erilaisen ihmisen ajattelupintojen kohtaamisessa molempien rosoisuus tuntuu. Se saakin tuntua. Sellaista kohtaamista toivon kirkkoomme.”

Ja taas, mistä ajatukset tänään lähtivät liikkeelle. Aamun lehdessä Pirkko Arstila kolumnoi aiheesta Miten saisi parempia saarnoja. Hän lähti liikkeelle lehtiuutisesta, jossa viitattiin itsenäisyyspäivän jumalapalveluksen saarnakritiikkiin. (Itse kuuntelin tuon saarnan ja pidin siitä. En tiedä kuunteliko Pirkko Arstila.) Arstila jatkoi arvioiden radion aamuhartauksia: ”Tässä eräänä aamuna pappi narisi laulaen ja hengitys vinkuen hitaasti ja poissaolevasti.” Jäin miettimään itse kunkin ääntä…

Thaimaalainen hyväntekeväisyysmyyjäisten joulunorsu ja taalainmaalainen Miniän lahjoittama hevonen: ”Täytyyhän jouluseimellä olla yksi Taalainmaan hevonenkin.” Olen samaa mieltä:

1975. Lokalahti. Jatkoa eiliseen. Joulutoukka, ylpeä isoveli ja pikkujoulukuusi.

EDIT 19.50. Otin tapani mukaan yhteyttä ihmisiin, joiden nimen mainitsin kirjoituksessani. Juhani Huttunen  vastasi ja halusi korjata kirjoitustani, koska se antoi väärän viestin. Hänen mielestään siitä voi luulla, että hän olisi nimitellyt jotain ihmistä.  Hän ei  "ole sanonut, että se-ja-se tietty ihminen on haisunäätä."  Linkki tuohon blogikirjoitukseen. Pyydän anteeksi epätarkkaa lainaustani.