Hölynpölyä?
Siansaksaa?
Tiedettä?
Perheessämme käydään aina välillä nörttien ja humanistien välistä keskustelua. Tai siis pikemminkin kaikenlaista keskustelua kaikkien välillä. Mistä tahansa asiasta voi yhtäkkiä rönsytä monipuolinen sananvaihto. Taustalla ovat varmaan ne Bangkokin vuodet, jolloin nuoriso joutui viettämään aikaansa ruuhkassa matelevien autojen takapenkillä. Jostainhan se hupi oli sielläkin saatava.
Samanlaista keskustelu käydään vieläkin joskus sähköpostien välityksellä. Otteita blogikirjoitukseni +507 Huolet ja huolettomuus aikaansaamasta perheensisäisestä kirjeenvaihdosta:
Ensimmäinen viesti:
”Eikös hakemasi kontrapositiotermi olisi pikemminkin "huolestumattomuus" versus "huolettomuus"? Ei tunnu löytyvän sanakirjoista mutta on mielestäni syntaktisesti validia suomenkieltä. Subjektiiviset konnotaatiot ainakin olisi erilaiset.
Osaako suvun h-h-h-h-h-humanistit auttaa?
Vaiko "huolestuneisuudettomuus"? ”
Toinen viesti:
”Itse asiassa tässä on kyse morfologiasta, ei syntaksista, joka tarkoittaa lauseoppia. Edellinen tutkii sanojen sisäisiä rakenteita, jälkimmäinen sanoista ja sanaryhmistä koostuvia laajempia rakenteita.
Suomi kuuluu agglutinoiviin kieliin jotka ilmaisevat merkityseroja morfologisella oppositiolla eli prefiksien, affiksien tai suffiksien avulla, jotka liitetään sanavartaloon, vaikuttaen sen foneemeihin tietyin säännönmukaisin fonologisin vaihteluin. Ehdotetut ilmaukset olisivat ilmaistavissa myös yksinkertaisemmin: huoli nom. pl. ("huolet" teille maallikoille), rinnastuskonjunktio ("ja"), huoli + karitiivinen adjektiivijohdos -tOn (: -ttOmA-) + ominaisuudennnimen johdin –Uus (tietenkin "huolettomuus"). Ehdotettu "huolestumattomuus" puolestaan olisi deverbaalinen nominijohdos, tarkemmin sanottuna kieltopartisiippi, joka pohjautuu verbiin "huolestua", joka sekin voidaan toki palauttaa samaan huoli: huole- ainekseen kuin edeltävät esimerkit denominaalisen verbinjohdon kautta.
Syntaksia olisi tässä tapauksessa lähinnä nominilauseke "huolet ja huolettomuus", joka oletettavasti voisi toimia lauseen subjektina tai objektina, tuskin adverbiaalina eikä ainakaan objektin sukuisena määrän adverbiaalina, tuttujen kesken osma vaan.
Osataan sitä tälläkin puolella. ;->> ”
Kolmas viesti:
” Way to go girl!! En ois paremmin voinu sitä sanoa!!!”
Neljäs viesti:
”Puhtaan syntaktis-morfologisella tasolla voitaneen siis ymmärtääkseni katsoa että mm:n alkuperäinen muotoilu on validi, mutta omanikaan ei ole selkeästi virheellinen. Pohjimmainen kysymyksenasettelu siirtyy siis semanttis-pragmaattiselle akselille. Kysymyksenasettelu siis tarkentuu määrittelemään, mikä juuresta huoli:huole johdettu rakenne parhaiten vastaa +507 termin "huolet" funktionaalista assosiaatiokontrapositiota.
Siis nimenomaan funktionaalista, koska alkuperäisessä muotoilussa "huolet ja huolettomuus" on pohjana looginen muoto "A AND g(f(A))". Tässä f on baseline-funktio (injektio) jossa huoli-impulssi A temporaaliakselilla T aiheuttaa huolivasteen B huoliakselilla H, f:T->H. g taas on injektion g:H->H joka moduloi huolivastetta. pyrkimyksenä on siis määritellä g niin että se siirtää minkä tahansa huoli-impulssin A huolivasteen g(f(A)) mahdollisimman lähelle origoa.
Pohjimmiltaan kyse on vain siitä, miten ylläoleva saadaan muotoiltua hiukan ytimekkäämmin, ehkä jopa iskevämmin.
En ole vielä edes päässyt vauhtiin, flunssa painaa päätä. :-> ”
Viides viesti:
”Oh God!!! Huolestumattomuus vielä meni mut nyt ylitit RAJAN!!! You're such a nerd!!! ”
Ja minun loppukaneettini:
”Vau
Minun lapseni!!!
Ylpeä huoleton äiti”
Totta puhuen, en ymmärtänyt noista viesteistä puoliakaan. Mahtoivatko kirjoittajat ymmärtää?
Perheessä on harrastettu aina ja kaikkea. Kivikokoelmaa 80-luvulta.
Kommentit