Elämän voi elää myös
Väreissä

Paulalta sain tunnustuksen. Sain itse valita sen värin.  Kutsun tuota väriä purpleksi, kun en parempaakaan keksi.  Tunnustukseen liittyi viisi kysymystä: 

Milloin aloitit blogin?

1.8.2007. Täsmälleen 153 päivää ennen eläkkeelle jäämistä.

Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?

Kaikkea maan ja taivaan väliltä ja niiden molemmilta puolilta.

Mikä tekee siitä erityisen?

Minä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Halu laskeutua hallitusti ja hillitysti uuteen elämänvaiheeseen.  Nimitin blogini Lähtölaskennaksi. Kun se uusi vaihe tuli eteen, olin blogikoukussa. Jatkoin uudella nousukiidolla, joka edelleen jatkuu..

Mitä haluaisit muuttaa?

En halua välttämättä muuttaa mitään, vaan etsiä aina ja aina uusia keinoja jämähtämistä vastaan.

Katalyytti viisikymmentä. Kahden blogin Pantteri: Tanssiva harmaa Pantteri. Viimeiset tanssit. Tuo viimeinen on ollut myös eläkkeelle laskeutumisen blogi.  

Pantteri. Positiivinen. Aktiivinen. Monipuolinen. Hänen kauttaan olen oppinut paljon itämaisesta tanssista ja sen opettamisesta. Pantterin kanssa kommentoimme jo  ensimmäisenä blogisyksynäni.  Silloin tajusin, että hän oli viettänyt lapsuutensa arkkitehtienoni piirtämässä ympäristössä. Sillä seuduin itsekin vietin opiskeluaikanani kaksi kesää Sana-laivan lauluryhmän jäsenenä.

Yksi Pantterin kirjoitus on jäänyt erityisesti mieleen. Se on raju kirjoitus aiheesta Kuolemaa. Lapsen silmin koettuna. Aikuisen kirjoittamana.