Joka ymmärtää ihmisen mielen
Tuntee suomen kielen
Tuntee jokaisen kielen

Ei ole juutalaista ei kreikkalaista. Ei ole thaimaalaista ei suomalaista. Hänelle kaikki ovat.

Lentokentältä pyrähti esiin yksitoista virkeää iloista nuorta ihmistä. Oli mukava olla taas kotona. Suoritus oli ohi. Haikealtakin tuntui. Itkun kanssa oli erottu. Televisiossakin oli esiinnytty. Innokas kertominen jatkui lentokentältä koulutuskeskukseen:

- Ruoka. Kaksi sanaa oli opittu, Pullaa ja Makkaraa. Niitä oli usein tarjottu. Riisiä oli saatu joka päivä, mutta aamiaiseksi ei kukaan ollut sitä antanut. Aamuisin oli saatu leipää. Ensimmäisenä viikkona leipä maistui hyvältä. Toisena viikkona leivän kyllä kesti. Kolmantena viikkona alkoi jo ihmetellä, että miksi aina aamuisin leipää eikä koskaan riisiä.

- Sää. Ei ollut kauhean kylmä. Nyt oli kyllä koettu, millainen on kolmen asteen lämpötila. Vähän moitittiin rehtoria, joka oli kertonut, että Suomessa oli lämmin vuodenaika. Valoisaa kyllä oli ollut.

- Kieli. Ei ollut vaikea asia. Kyllä sydämen kielellä ymmärsi ihmisiä. Vanhat ihmiset taputtivat olkapäälle ja sanoivat että voivoivoi. Se tarkoitti hyvää. Autokuskin kanssa pärjättiin hyvin. Juteltiinkin koko ajan, vaikka ei ollut yhteistä kieltä. Yksi outo sana suomen kielessä oli. Miten ruoka voi olla "hyvää". Sehän kuulosti samalta kuin YÄÄK.

- Luonto. Puut olivat suoria, niin kuin suomalaiset ihmiset. Metsätkin olivat järjestyksessä.

- Kalastus. Lähes joka ilta päästiin kalastamaan esitysten jälkeen pari tuntia. Saatiin Plaa Lahna, Plaa Hauki, Plaa Ahven, Plaa Järki (!). Kalat yleensä grillattiin samana iltana. Ensimmäisenä iltana oli tehty nuotio. Jälkeenpäin oli kuultu, että silloin ei olisi saanut tehdä nuotiota. Olisi ollut nolo joutua pidätetyksi, kun juuri oltiin oltu televisiossa.

- Ihmiset. Vastaanotto oli ollut kaikkialla hyvä. Ystävällisyyttä, ihmettelyä, rakkautta, sylihoitoa. Kentällä oli itketty. Kuskikin oli itkenyt.

Jokainen oli kiitollinen Jumalalle matkastaan. Yksi sen sanoi näin: Oli ihmeellistä, miten Jumala nosti sellaisenkin, joka ei mitään ollut.

Phon Siam, Thaimaan luterilaisen koulutuskeskuksen opiskelijaryhmä soitti, lauloi ja tanssi Suomessa kesäkuussa 1999 kolmen viikon ajan.

Aura Liimatainen – Heikki Riipi: Herkkujen maailma, Suomen Lähetysseura 2001

Muutakin kuin leipää kahdestatoista eri maasta.

1998. Bangkok, Luterilaisen koulutuskeskuksen piha. Phon Siam ennen lähtöään.

Plus%201169%201999%20Phon%20Siam%20l%C3%