Ruuhkabussissa ihastuu ikkunapaikasta.
On tilaa nuokkua pää ikkunaa vasten
ja aikaa sulkea silmät
ja antaa ajatusten arvella
missä milloinkin ollaan.
Jalatkin voi oikaista hieman
ja tuntea jalkapohjan alla
tasaista moottorin hyrinää.
On aika torkahtaa.

Olen asunut kaupungissa, jossa on yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa ja Ruotsissa yhteensä. Siihenkin tottui. Suomeen tullessa Helsinki tuntui pieneltä. Kumma kyllä, kun asui muutaman kuukauden välillä maaseudulla, Helsinki kasvoi ihmeesti.

Istuin vesilaitoksella ainoana ulkomaalaisena odottamassa maksuvuoroani. Meillä ei ollut  vielä kännykkää, mutta olin sitä jo sentään jossain käyttänyt. Kesken kaiken kuumassa huoneessa tylsistyneenä istuessani jossain alkoi soida Säkkijärven polkka. Tajusin. Yess. Hyvä Suomi. Tuolla miehellä täytyy olla Nokian kännykkä.

Kai kaikki ulkomailla asuvat suomalaiset tulevat suomalaisemmiksi kuin Suomessa asuessaan. Meidän perheen herkuksi tuli silakkalaatikko. Suolasilakkaa tuotiin sitä varten aina mukaan jääkaappiin. Nam.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Monena itsenäisyyspäivänä Edvin Laineen se ainoa oikea Tuntematon katsottiin videolta. Veljeni oli nuorena opiskelijana kavereidensa kanssa ollut elokuvassa avustajana. Kun hän tuli kuvaan, pantiin video stopille. Muisto menneestä.

Bangkok Post: Bussi Bangkokin liikenneruuhkasta:

Bangkok%20Posti%20pilakuva%20bussiruuhka