Kahden kauppa
- Korvapuustilla

Olen taas selaillut thaimaalaisten lakitoimistojen sivuja.  On niin paljon sellaista, jota en hallitse edes suomeksi Suomessa, saati sitten vierailla kielillä kansainvälisesti. Mihin kaikkeen oikein sitoudutaan, kun jotain luvataan? Mitä kaikkea lupauksiin ei liitykään? Voiko lakeihin luottaa?

Vaikka tämänhetkinen kiinnostukseni kansainväliseen lakikäytäntöön liittyykin vain tulkkaamiseen, huomaan silti lukevani tietoja liittämällä ne juuri nyt Suomesta lähtökäskyn saaneiden isoäitien asemaan. Kenen on vastuu missäkin tilanteessa?  Huomaan samalla jo miettiväni sitä, mitä tapahtuu minulle ja muille suuren ikäluokan ihmisille. Tämä soppa voi palaa pohjaankin…

Thaimaan laissa puhutaan avioehdon tekemisen yhteydessä asioista, joita ei voi sopia avioehdossa. Ne liittyvät lain tulkintaan oikeasta järjestyksestä ja hyvästä moraalista. Eräs esimerkkitapaus:

”A male who used to pay alimony to his mother every month before marriage.  If the prenuptial agreement specified that all his salary will be given to his wife, even his mother’s alimony, it is considered void because it is an agreement contrary to public order or good morals.”

Rakastettiin sitä ennenkin. Ihan Suomessakin. Ilman avioehtojakin. Yleisen järjestyksen ja hyvän moraalin mukaisestkin...

1933. Heinjoki. Isäni ja äitini.