Keikutellenkin
Laahustellenkin
Jarrutellenkin
Se tulee sittenkin
Minun kevääni tökkii. Se vaatisi uutta käynnistystä. Pitäisikö odottaa luomusytytystä, revittyä tuohta tai tervasta? Tai jos ottaisi sanomalehden apuun. Ei taitaisi onnistua. Lehteä varmaan vain erehtyisi lueskelemaan ja sytytys entisestäänkin viivästyisi. Sytytysainetta kun käyttäisi, niin liekki kyllä nousisi reippaasti, jos sormet eivät palaisi. Kemialliset aineet sytyttäisivät jo hiileksi asti palanuttakin. Tuoreeksi tätä sytytettävää en voi enää oikein väittää.
Keväällä pitää osata haluta jotain. Haluttavaa on vain niin paljon, ettei osaa valita, tai niin vähän, ettei ole valittavaa. Valitettavaa kyllä aina löytyy. Miksi toisilla kaikki on niin helppoa? Miksi kevät on aina keväällä?
Thaimaassa vuodenaikoja ei paljon huomannut. Seasoneissa kyllä löytyi. Oli viileää, kuumaa ja sadeaikaa. Suomeksi ne käytännössä tarkoittivat kuumaa, kuumempaa ja vielä kuumempaa aikaa. Thaimaan viileästä kaudesta käytettiin samaa sanaa kuin suomalaisesta talvesta, joten todellista kylmyyttä oli siellä vaikea selittää. Vastaavasti Thaimaan kuuman ajan kuumuus oli sanallisesti samaa kuin Suomen kesän kuumuus. Sen oppi, että maailmassa siis oli olemassa kuumuutta ja kuumuutta. Kevät ja syksy tunnettiin lehtien puhkeamisen ja tippumisen vuodenaikojna, vaikka omien pihapuiden lehdet eivät noita aikoja tunnistaneetkin kirjaimellisesti. Seasoneissa oli se hyvä puoli, että eri hedelmät kypsyivät eri aikaan. Niitä saattoi odottaa, jos vuodenajoissa ei niin ollutkaan odottamista. Oli siis mangosateiden aika, mangon kukkimisaika ja mangoaika. Olihan niitä aikoja siis sielläkin Makeitakin aikojakin, jos nyt ei niin cooleja ollutkaan.
On mukavaa, kun omia virheitään voi selitellä. Keväinen käynnistymättömyys on siis vain kulttuurishokkia. Seliseli. Omatunto narikkaan. Missä on käynnistysnappula kevääseen?
1999. Thaimaa Bangkok. Opiskelijat ja kevätsiivousta koulutuslaitoksen pihamaalla.
Kommentit