Vuosien jälkeenkin
Joku vielä muistaa
Joku vielä suree

Neljä vuotta sitten olimme myös Porissa koolla suvun kesken. Silloin Miniä oli hereillä aamulla aikaisin ja katsoi Teksti-TV:n uutisia. Siitä se meillä alkoi.

Huomaan kirjoittaneeni blogissa tsunamista monta kertaa. Siihen liittyvät tapahtumat kulkivat kanssani erilaisissa työtilanteissa. Yhä edelleen minulta saatetaan kysellä, olinko Thaimaassa tsunamin aikaan. Tsunami aktivoituu muistoissa myös yhä oman elämän tapahtumien kautta.

Aloitin bloggaamisen viime vuoden elokuussa. Heti blogini toisessa kirjoituksessa, Elämän tulvissa, kerroin sähköpostiviestistä, jonka entinen thaimaalainen oppilaamme lähetti meille Phuketista muutaman päivän kuluttua hyökyaallosta.  Tämä ystävämme on nyt jouluksi muuttanut uuteen kotiinsa Tanskaan.

Samassa elokuussa kirjoitin Monikulttuurisesta kuolemasta. Siinä kerroin työtoverista, joka työskenteli tsunamin uhrien tunnistamisryhmän jäsenenä. Tänään Bangkok Posti kertoo, että tunnistustyö on vielä kesken. Nelisensataa uhria on vielä tunnistamatta.

Viime vuoden marraskuussa kerroin Katastrofien keskellä- kirjoituksessa kirjeestä, jonka lähetimme työtovereillemme Thaimaahan pian tsunamin jälkeen. Mietin silloin, aloinko turtua. Merkitsikö mikään minulle enää mitään?  Nytkin mietin samaa.

Tämän vuoden tammikuussa, päätettyäni jatkaa bloggaamista lähtölaskennan jälkeenkin, kerroin lähettitoverieni tsunamikokemuksia kirjoituksessa Kriisimuistoja. Muistot avustustyöstä olivat taas aktivoituneet, kun Jokelan tapahtumien jälkeen jotkut olivat alkaneet kritisoida sitä, että kirkko tuli mukaan kriisityöhön. Olin ärtynyt tuosta kritiikistä. "Tuskalla brassailua ei kukaan tarvitse, ei myöskään auttamisen irvailua." Se pätee edelleen.

Tämän vuoden kesäkuussa lähiomaisen vakava sairaus toi taas mieleen tsunamin. Kirjoituksessa Päästänkö irti vai pidänkö kiinni suosittelin kuuntelemaan suositun thaimaalaisen Ad Carabao- yhtyeen laulua, jonka kuvituksena oli aitoja tsunamikuvia. Tänä talvena Ad Carabao- yhtye kokosi Thaimaan  "kylmässä talvessa" ulkoilmakonserttiin kymmenentuhatta kuulijaa.

Elämä on jatkunut tsunamin jälkeen jo neljä vuotta. Meillä on  keskuudessamme niitäkin, joille tsunami merkitsi raskasta ja vaikeaa elämänmuutosta. Silloin neljäkin vuotta on vielä lyhyt aika. Surunvalitteluni heille.

Kaikkia vaaratekijöitä ei koskaan saada elämästä hävitetyksiä. Tuntuu siltä, että liian helposti eletään "meidän jälkeemme vedenpaisumus"- tunnelmissa. On hyvä ainakin välillä muistaa, että vedenpaisumus voi tulla jo meidänkin aikanamme.

Thaimaa. SImpukoita noilta rannoilta:

Wang%20Kaew%20simpukatpieni-normal.jpg