Näkemällä nähkää
Kuulemalla kuulkaa
Etsimällä etsikää
Löytämällä löytäkää

Jossain siellä se tapahtui. Sitä ei näytelty. Se elettiin.

Lähdimme Jerusalemissa fransiskaanien johtamalle vaellukselle pitkin Via Dolorosaa, Tuskien tietä, Jeesuksen tietä Pilatuksen luota Golgatalle ja hautaan. Joukkoa johtava fransiskaanimunkki pysähtyi lukemaan matkaan liittyviä tekstejä vaelluksen eri pysähdyspaikoilla. Jerusalemin kapeilla kaduilla joukkomme venyi pitkäksi ja kulkueen loppupää ei enää pystynyt seuraamaan, missä kulloinkin oltiin. Megafonin ääni ei kaikunut kauas mutkikkailla kujilla. Jäimme kulkemaan loppujoukkoon. Katupojat kerjäsivät ja kauppiaat kutsuivat poikkeamaan kaupoissaan. Ihmiset juttelivat omiaan, mutta kulkivat kuitenkin mukana.

Tuolla matkalla meillä syntyi oivallus. Eivät Raamatun aikanakaan liikkeellä olleet joukot tarkkaan tienneet, mitä milloinkin tapahtui ja missä joukossa kuljettiin. Kun kyse oli aasilla ratsastavasta opettajasta, niin kaikki Hoosiannaa huutavat tuskin tiesivät, kenelle ja mitä huusivat. Kun kyse oli tuomiota odottavasta opettajasta, niin kaikki Ristiinnaulitse- huutoa kaiuttavat silloinkaan tuskin tiesivät, ketä tuomitsivat ja miksi. Liikkeellä olevaan joukkoon näyttää aina liittyvän mukaan kaikenlaisia ihmisiä.

Olimme päässeet aitoon tunnelmaan, niin sen silloin Jerusalemissa koimme.

Viime yönä kuljimme Porissa mukana Ristin tiellä. Lähes 300 henkeä oli nähnyt vaivaa tuon vaelluksen valmisteluissa ja etukäteisharjoituksissa. Arvellaan, että 15 000 henkeä kulki mukana ainakin osan matkaa. Kenenkään motiiveja ei kysytty. Ristin tie kulki teatterilta eri pysähdyspaikkojen kautta kirkkoon. Kaikki eivät kuulleet. Kaikki eivät nähneet. Kaikki eivät kokeneet mitään.

Eli, eli lama sabaktani. Jumalani , Jumalani, miksi minut hylkäsit.

1980 Thaimaa Hua Hin. Kaikki eivät näe eivätkä koe. On ilo nähdä ja kokea.

Plus%2064%201980%20Troolari.jpg