Tällainen tästä elämästä sitten tuli. Näin palat järjestyivät. Ei mennyt mallin mukaan, mutta mitä malleista. Rikottujenkin palojen tilalle löytyi uusia paloja. Sirpaleetkin löysivät paikkansa. Jokainen. Siinä ne nyt ovat. Siinä se nyt on. Odottamassa seinälle ripustusta. Ja kylttiä.
Katalyytti kolmekymmentäkahdeksan. Kaanon kuvittelee. Kaanonin blogista alkoivat muutamat tärkeät sanat iskeä alitajuntaani. Niin monen vuoden takaa. Blogiurani alusta alkaen.
Sillat. Kivet. Kalakaveri. Naskartelu. Piirrokset. Runot. Kuvat. Mosaiikki. Mustarastas...
Kaanon on muutaman muun blogiystävän kanssa päässyt äskettäin myös blogimaailman nelikymppikerhoon. Sekin yhdistää meitä muinaisia naisia.
Jo edesmennyt appiukkoni oli sotainvalidi. Kihlauspäivänämme hän oli Helsingissä kuntoutuskurssilla. Hän oli ensimmäinen, jolle kävimme näyttämässä uusia sormuksiamme. Tuolla kurssilla hän oppi tekemään mosaiikkitöitä. Saimme häälahjaksemme kauniisti koristellun mosaiikkipeilin. Tässä sen nurkkaus:
Kommentit