Aika haluaa hoitaa.
Se on sen tehtävä.


Tsunamin jälkeen minulta yleensä joka tilaisuudessa kysyttiin, olinko itse ollut Thaimaassa siihen aikaan. Sitä kesti toista vuotta. Sitten kohu alkoi vaimeta. Hyvä niin. Elämän on jatkuttava katastrofienkin jälkeen. Muidenkin kuin tsunamin.

"Lähettitoverimme Thaimaassa ovat olleet kriisin keskellä mukana auttamistyössä. He toimivat suomalaisten tulkkeina, sielunhoitajina, yhteydenottajina Suomeen, maastapoistumiseen tarvittavien papereiden hankkijoina ja sairaalahenkilökunnan auttajina kaoottisessa tilanteessa. Thaikielen taitoisina  he ovat olleet mukana etsimässä suomalaisia potilaita sairaaloiden listoilta, tulkkeina ambulanssikoneitten  evakointilennoilla, ja uhrien tunnistustyössä, päivystämässä kriisikeskuksessa ja tiedottamassa.

Luen välähdyksiä heidän viesteistään:

- Elämme suuren koskettavan, raastavan  ja syvän ahdistuksen keskellä. Rukoilkaa puolestamme, että jaksaisimme.

- Päällimmäisenä huolenaiheena ovat vanhempansa ja sisaruksensa kadottaneet ja mahdollisesti menettäneet lapset, jotka tuotiin sairaalaan shokkitilassa.. Pyrimme neuvottelemaan kaaoksessa työskentelevän sairaalahenkilökunnan kanssa, jotta yksin jääneet lapset ja nuoret saadaan samaan huoneeseen jonkun muun suomalaisen kanssa..

- Aikuisten päällimmäisenä ajatuksena on suuri kiitollisuus thaimaalaisia kohtaan, jotka auttoivat hyökyaallon paiskauksen jäljiltä viidakossa, ottivat alas puusta, kantoivat reppuselässä, kärräsivät maitokärryillä ja veivät liikuntakyvyttömiä kultatuolissa WC-tiloihin.

- Kysymyksiä loukkaantuneilla ei yleensä ole. On tärkeää saada kerrata uudestaan ja uudestaan  kauhuhetkien tapahtumia, mikäli vaurioiltaan jaksaa. Ihmepelastumisen kokeneet puolestaan hämmästelevät oikeutustaan elämään, kun muut perheenjäsenet ovat menehtyneet. Lukuisilla potilailla on ainoa pyyntö: Rukoilkaa puolestamme.

- Suunnaton henkinen hätä  on nähtävissä jokaisessa odottamiseen, kipuun, ahdistukseen, itkuun, vierauteen ja ahtauteen prässätyssä ihmisessä. Kun lentokone ei tule. Kun odotus vain jatkuu ja jatkuu. Hienostunutta ja hiljaista läsnä- ja lähelläoloa siinä todella tarvitaan.

- "Kunhan on korva, joka kuuntelee suomen kieltä ja käsi joka tarttuu känsäiseenkin kouraan, se riittää", tokaisi suomalaismies haastattelemaan tulleelle toimittajalle. "Tuskalla brassailua emme täällä tarvitse."

- Tämän kaiken kauheuden keskellä tulee hyvä mieli, kun muistaa yhdetkin hymyilevät kasvot  kaaoksen keskeltä. Kun thaikieli ei suju ja ruumista särkee makuuasennossa , niin mitä tehdä että saisi apua. No ei muuta kun tämä lappu kouraan ja käsi pystyyn tarvittaessa, neuvoi suomalainen pastori ja kirjoitti thain kielellä paperilappuun: Särkee!! Lääkettä!!!

- Lähettien lasten reaktioista: Kaikki laatikot ja kaapit käytiin läpi ja silmänräpäyksessä oli sylillinen vaatteita, nalleja ja nukkeja lähdössä vanhempien mukaan tuhoalueelle, lentokentälle ja sairaalaan.

- Lapset toimivat spontaanisti ja nopeasti ja olivat valmiita antamaan omastaan ilman käskyä tai kehotusta. Nuket ja nallet vaihtoivat nopeasti omistajaa tuhoalueen kaaoksessa  ja hyvä mieli sai voiton  monista suurista menetyksistä huolimatta.

- Paine on kova, mutta rukouksen voimalla haluamme jaksaa.

Me rukoilemme: Herra, sinä olet läsnä jokaisessa ilossa ja surussa. Sinuun me tänäänkin turvaamme. Herra, puhu meille jokaiselle tänä iltana. Auta meitä näkemään sinut kaikissa elämämme vaiheissa. Anna meidän olla sinun käytössäsi tässä maailmassa. Herra, sinä olet tie, totuus ja elämä. Auta meitä kulkemaan sinun tietäsi. Amen."

Tällaisen puheen valmistelin tsunamin jälkeisinä päivinä. Näitä ajatuksia kertailin sitten koko vuoden. Tämä asia tuli uudelleen mieleen, kun Jokelan tapahtumien jälkeen jotkut alkoivat kritisoida sitä, että kirkko tuli mukaan kriisityöhön.En enää näinä vuosina helposti provosoidu mistään, mutta se kritiikki ylitti minun rajani.

Ei kirkko puolustelua omassa työssään tarvitse. Se tekee, mitä sen tulee tehdä. Hädässä oleva ihminen voi puolustamista tarvita. Hänellä täytyy olla oikeus hakea apua sieltä, mistä hän haluaa ja missä sitä on tarjolla. Tuntuu, että nuo kritiikin harjoittajat eivät vielä tiedä elämän todellisuudesta riittävästi. Tuskalla brassailua ei kukaan tarvitse, ei myöskään auttamisen irvailua.

Thaimaa. Etelän tukit matkalla maailmalle.

Th%20puurekatpieni-normal.jpg