Pakolaisleirin nälkäinen lapsi
Itsemurhayrityksen jälkeen kotiutettu nuori
Hyväksikäytetty nainen
Uskonsa tähden vainottu mies
Saastutettu vesilähde
Miksi oma varvas tuntuukin tärkeämmältä kuin muut kipupisteet?
Muistan, miten jäin joksikin aikaa miettimään, mihin todella halusin omia verovarojani käytettävän. Silloin olisin ehdottomasti valinnut myös tuon ulkomaalaisen ennen suomalaista valittajaa.
Vasta äskettäin olen tajunnut sen monelle varmaan täysin itsestäänselvän asian, että vaaleissa pitää äänestää sitä henkilöä ja puoluetta, joka tarjoaa parhaat edut juuri minulle. Olen varmaan senkin takia ollut varsin puolueuskoton. Haluaisin, että luottamustehtäviin valitut ihmiset pystyisivät katsomaan kokonaiskuvaa ja tekemään oikeita valintoja, vaikka ne olisivat minulle henkilökohtaisesti epämieluisia. Tiedän, että emme elä ideaaalimaailmassa. Siksi en myöskään täysin luota omiin arvioihini ainoana oikeana totuutena.
"Passiivisen ateistin" Paahtoleivän kanssa kävin aikoinaan monta piristävää keskustelua. (Nyt en pääse sinne kommentoimaan, joka on hänelle varmaan ihan hyvä juttu.) Kerran juttelimme kirkollisveroista. Mietinkin silloin, mitä kolmea tärkeää asiaa itse olisin halunnut erityisesti veroillani tukea.
Verot ovat mielestäni yksi keino puuttua ihmiseen pohjattomaan itsekkyyteen. En voi sanoa olevani "iloinen veronmaksaja", mutta silti minusta on hyvää se, että valtio ja kunnat ottavat minulta yhteiseen käyttöön sellaista rahaa, jota en kenties itse muille antaisi. Kolmesta tärkeästä kohteestani yksi on kehitysyhteistyö, myös sen hyvä kohdistaminen ja valvonta. Kokemukseni kansalaisjärjestöjen ja YK:n järjestöjen työstä on ollut positiivista. Muita tärkeitä kohteita voisivat olla työllistymisen tukeminen samoin kuin "heikkojen ja vähäosaisten" huomioonottaminen kaikissa ratkaisuissa.
Tätä kirjoittaessani oikean jalkani nimettömän varpaan särky alkoi todella tuntua pieneltä maailman muiden kipupisteiden joukossa.
2011. Kurjenrahka. Pitkospuut kipupisteiden keskellä. Kuva Simo Nieminen.
Kommentit