Missään mitään mieltä?
Milloinkaan?

Ajopuu? Uppotukki? Pystyyn lahonnut? Maahan maatunut?

Aika pieneen mahtuu elämän merkitys. Syntymän ja kuoleman välissä juuri ja juuri ehtii tekemään ja kokemaan jotain.  Olemaan niin mahdottoman tärkeäkin mielestään.

Jouluna on lupa olla lapsellinen. Puuhan keskellä on lupa pysähtyä. Nauttia hetkestä  ja elää. Tänään.

Ja siitä elämän palapelistä ja muistelemisesta eräs kommenttini:

”Vaikka palapelistä puuttuisi paljonkin paloja, jokainen löydetty pala täydentää kokonaiskuvaa.”

Kuopus valitsi tämän päivän paperienkelin ja burmalaisen norsun:

Jouluaatto 1986. Väsynyt Katriina- tonttu ja iloinen apuri: