Kirsikankukkia
Cherry blossoms
Onnellisten aika

Sain aamulla kuvia Tanskasta. Entinen työtoverimme seisoi hymyillen kukkivien kauniiden keväisten kirsikkapuiden alla. Pessimistikin sai taas muistutuksen, että monet tarinat maailmassa päättyvät kuitenkin onnellisesti. Joku voi päätyä kirsikkapuutarhaan, toinen ruusutarhaan. Kolmas on onnellinen, vaikka hänellä ei ole kumpaakaan.

Kirsikka ei ole minusta koskaan maistunut niin hyvältä kuin kymmeniä vuosia sitten Saksassa. Viikonloppu saksalaisen työtoverin kotona.  Perinteinen saksalainen maalaiskylä. Yö nukuttuna perinteisen saksalaisen untuvapeiton alla kauniissa vinokattoisessa vinttikamarissa. Aurinkoinen mäki kylän ulkopuolella. Kirsikoita suoraan puusta suuhun. Makumuisto. Tunnemuisto.

Tunnemuisto haetutti äsken esille vanhan valokuvakansion. Sieltä löytyivät kuvat noista kirsikkapuista ja meistä poimijoista. Aurinko oikeasti paistoi. Löytyi kuva vinokattoisesta vinttihuoneesta ja untuvatäkistä. Löytyi kylän nimi Harbarnsen ja isäntäperheen sukunimi ja silloinen puhelinnumero. Samanniminen perhe, jolla on käytössään sama puhelinnumero, näyttää vuokraavan majoitushuoneita nykyisin matkaajille. Samoja vinttikamareitakin, vai? Ehkä.

Voi tätä vakoilun riemua. Suosittelen. Matkalla voi halutessaan nähdä ja kuulla myös aitoa Sakuraa.

Tanska. Kirsikankukkia. Kuva Manee Paoin.

Plus%20409%20Manee%20kirsikat.jpg