Matkalaukkulapset.
Hikeä, verta ja kyyneleitä.
Ja paljon muuta.

Ystävä kirjoitti kerran: Hän, joka teidät perheenä on kutsunut, teidät myös perheenä hoitaa.

Yhteensä kaksikymmentäkaksi vuotta Bangkokin kansainvälistä koulua ja kolme ja puoli vuotta Thaimaan suomalaista koulua. Kansainvälisen koulun perinteiden mukaan jokaisena vuonna  eri opettaja ja erilainen luokka. Myöhempinä vuosina yhä tarkemmat turvatarkastukset portilla. Jokunen pommihälytys. Jokunen pieni maanjäristys. Silloin marssittiin luokittain koulun urheilukentälle odottamaan.

Kaikenlaista ikää. Vauvaikää. Uhmaikää. Murrosikää. Kodista irtaantumista. Ne tavalliset tarinat. Kulissit vain erilaiset.

Lähtölaskenta kuuluu myös heille, meidän matkalaukkulapsillemme. Heidän historiaansa olen kirjoittanut, heille jälkiviisauksiani jakanut. Esikoiselle puolet uutta, neljäsosa tiedettyä, mutta ei välttämättä tajuttua ja loput ihan tuttua. Keskimmäiselle kaikkea tuota kolmasosa, uutta, tiedettyä ja tajuttua. Kuopus eniten tiesi. Osan oli elänyt, loput kuullut. Nyt jotain vielä jäsentyi.

Hauskaa on ollut lukea näitä juttuja yhdessä. Alussa arasti kyselin, voiko näitä juttuja kirjoittaa. Vihreää valoa heti näytettiin. Tämä on meitä, mutta ei kaikki meistä. Kuitenkin me olemme me.

Kiitos lapsille näistä vuosista. Ehkä vielä dementiaosastolla osaan laskea yhdestä kymmeneen thain kielellä. Niin osaavat myös lapsenlapset, pieninkin, pian neljävuotias.

Ann-Christine Marttinen: Matkalaukkulapset, Suomen Lähetysseura, 1992

Kaikki vanhemmat kaikilla valinnoillaan valitsevat lapsilleen myös tietyt ongelmat. Lasten tehtävä on kasvaa aikuiseksi. Ottaa se, mikä on hyvää ja oikeaa ja jättää se, mikä on pahaa ja väärää. Luoda itselleen ihan oma elämä.

1981. Thaimaa. Chiang Mai. Matkalaukkulapset maailmalla.

2%201981%20Chiang%20Mai%20Jakke%20Mirkka