Iloitseminen.
Taitolaji.
Itkevän seurassa on helpompi itkeä kuin iloitsevan kanssa iloita.
"Aurinko nousi jo,
kun Jeesus nousi kuolleista.
Ei ole enää pimeyttä,
kun tuli ilmoitus opetuslapsille.
Jeesus oli päällikkö kaikille ihmisille.
Jumala oli päällikkö kaikille ihmisille.
Ihmiset ei ajatellutkaan,
kun Jeesus nousi.
Pääsiäinen oli suuri juhla
kaikille niille opetuslapsille.
Ihmiset iloitsivat.
Voitti kuoleman, sen Jeesus teki,
kun Jeesus teki pimeyden valoksi.
Kun maa peittyi pimeydeksi
silloin oli Jeesuksen kuoleman päivä.
Maa muuttui auringoksi,
kun Jeesus nousi kuolleista.
Kun maa tuli auringoksi,
kaikki ihmiset hämmästyivät,
mutta Jeesuksen opetuslapset iloitsivat.
Kun Jeesus oli tehnyt maan auringoksi,
kaikki ihmiset iloitsivat.
Jeesus meni yllättämään koko maailman.
Jeesuksella on enkeleitä monta kanssansa."
Kirjoitettu muistiin 18.4.1980 uima-altaalla. Viisivuotias Keskimmäinen oli lapsena rallattelija. Tässäkin oli rytmi ja sävel.
Keskimmäinen oppi uimaan veden alla. Varsinainen vesipeto. Jossain vaiheessa tuona päivänä lasten uintia vahtiessani ja jotain kirjoittaessani havaitsin, että nyt tulee runoa. Ja minä vain kirjoitin. Minulla ei ole selitystä. Noin kristillinen meidän kotikasvatuksemme ei kyllä ollut. Kirjakieli oli kyllä hallussa, kun paljon luettiin ja kuunneltiin Elina Karjalaista ja Astrid Lindgreniä ja Milneä ja Kaarina Helakisaa ja Kirsi Kunnasta ja Pia Perkiötä. Rallateltu pääsiäissanoma.
Heidi ja Jörg Zink: Saako koira taivaassa siivet?, Uskonnollisia kysymyksiä 1–6 - vuotiaiden kasvatuksessa, Suomen Lähetysseura, 1973
Heidi ja Jörg Zink katsoivat kirjassaan tulevaisuuteen, siis tähän päivään, kerrottuaan ensin vanhojen aikojen isistä ja äideistä:
"Seuraavien kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden tyypillinen isä (pitemmälle meidän ei ehkä kannata ajatellakaan) on puoleksi isä ja puoleksi äiti, ja hänellä on vaimo, joka samoin on puoleksi äiti ja isä. Vaimo on töissä tai opiskelee ja jakaa lapsen hoidon ja siihen liittyvät järjestelyt miehensä kanssa. Nykyajan tyypillinen isä on se, jolla on toisessa kädessä kirja, jota hän lukee, ja toisessa maitopullo, jonka hän työntää lapsensa suuhun. Tai se, joka huolehtii lapsesta aamuvarhaisella, koska hänen työnsä alkaa myöhemmin kuin hänen vaimonsa työ."
Kirjastaan he sanoivat näin:
"Emme ole kirjoittaneet kasvatusopasta. Puhumme vain siitä, minkä kasvatusteokset yleensä jättävät sanomatta: ensimmäisen ja kuudennen ikävuoden välillä heräävistä lukemattomista uskonnollisaiheisista kysymyksistä. Olemme nimittäin sitä mieltä, että ne kuuluvat oleellisena osana yleiseen kasvatukseen".
Ja vielä:
"Tässä kirjassa ei ole sanottu kaikkea, mitä voitaisiin. Annamme vain muutamia neuvoja ja vihjeitä, josta isät ja äidit voivat keskustella saadakseen hyviä ideoita. Sillä uskonnollista kasvatusta ei voida antaa "kirjan mukaan". Jokainen voi välittää vain sitä, mikä hänelle itselleen on tärkeää, jos hän haluaa säilyttää uskottavuutensa lastensa edessä."
Yksi puheenvuoro tänäänkin vellovaan keskusteluun.
1983. Pori. Ilo on lukuhetki pikkusiskon kanssa.
Kommentit