En muista, olinko koskaan syönyt tuoreita kirsikoita ennen kuin menin opiskeluaikana kesätöihin Hannoveriin Putzfrauksi. Kesäinen tori mansikkoineen ja kirsikkoineen tuo aina nuo jutut mieleen. Ne maut ja ne vaikeat saksankieliset ilmaisut. Niistä kirjoitin jo aikaisemmin, +409 Sakura.
Kirsikat ovat myös poliittinen vaihtoehto. Ostamalla kreikkalaisia kirsikoita saan jotain vastinetta suomalaisille lainarahoillemme, vai?
Nuoruudessa tutustuin erääseen Kirsikkaan. Olin jopa kerran yötä hänen kotonaan. En tiennyt silloin, että hänestä tuli kuuluisa Kirsikka. Elämä on. Joskus. Ja joillekin.
1967. Harbarnsen. Kirsikanpoimintaa ja ystävyyttä. Kuva K.Laiho
Kommentit