Verbaalipäästö
Tuotosta sekin
Ihmisten tuotosta
Kaikilta kaikille
Tasa-arvoisesti

Repolaisuus lienee kiinnostavaa. Ainakin kiinnostavampaa kuin kansalaisjournalismi. Sehän ei ole ollenkaan kiinnostavaa vaan aivan täydellisen epäkiinnostavaa.

Harjoittelen uudissanoja. Ne löysin Suomen Kuvalehdestä, kun kävin läpi lehtikasoja heittääkseni luettuja lehtiä roskiin. Risto Repo, vapaa toimittaja, päästi oman verbaalikäymisensä tuotosta julki kolumnissaan ”Minä” ja virtuaalikäymälät. Vähältä piti, ettei sekin tuotos päätynyt kaatopaikalle. Nyt siitä nousseet ajatukset päätyivät sentään tänne virtuaalikäymälään. Kumpi parempi?

”Ja ne niin sanotut keskustelut: oliko niitä nyt noin 2000 keski-ikäistä ja sitä vanhempaa miestä, joilla ei ole parempaa tekemistä kuin kommentoida asioita, joita ei kommentoida tarvitsisi. Käydään päivittäin tyhjentämässä verbaalisuoli niillä ja niillä sivustoilla, helpottaahan se asianomaista, mutta vie vakavalta sanomiselta tilaa. Mutta miten hillitä verbaalipäästöjä loukkaamatta sanomisen oikeutta.”

Sara-lehdestä löysin Rauli Virtasen kolumnin, hänkin vapaa toimittaja. Sieltä löytyi tuttuja sanoja ja tuttuja nimiä:

”Huikeat esimerkit Leena Kaartinen ja Kirsti Kirjavainen ovat tehneet upeaa työtä Afganistanin ja Nepalin syrjäkylissä – olen sen omin silmin todistanut. Niille vuorille ei moni suomalainen ukko lähtisi vuosikymmeniksi kirppujen ruuaksi, ei kovallakaan palkalla, ei vaikka kutsumus tulisi todella korkealta.

Me miehet olemme kovia sissejä ja eränkävijöitä, mutta niin sanotussa pitkässä juoksussa kaartiset ja kirjavaiset voittavat – olematta kovia jätkiä.”

Sananvapaus, sanomisen oikeus. Teonvapaus, tekemisen oikeus.

Jukka Sariola: Ystäväni Seija. Kutsumuksena Afganistan. Seijan elämä päättyi tappajan luoteihin.

Plus%20564%20Jukka%20Sariola%20Yst%C3%A4